Sinin leffablogi

Oscar-gaala 2012 valvojaisten jälkeinen yhteenveto

2012-02-27T16:10:00.006+02:00

Nyt on valvottu naurettavan myöhään, nukuttu naurettavan pitkään ja koettu jälleen jokavuotinen suosikki urheilutapahtumani: Oscar-gaala. Aikaisemmista jupinoistani huolimatta, löysin jostain innostusta katsella tätä. Edellisen vuoden gaalasta pidin tosin paljon enemmän, pitkälti huomattavasti paremman elokuvatarjonnan tähden, mutta Oscarit on Oscarit. Yhteneväistä tämän vuoden oscar-kuvissa oli monien sijoittuminen menneeseen aikaan ja perinteisen juontajan, Billy Crystalin valinta sopi tähän samaan linjaan. Edellisenä vuonna gaala oli piristävällä tavalla nuorekkaampi, vaikka Francon tönkköys hieman latisti, mutta ihana Hathaway onneksi varasti silloin shown.

Punainen matto meni joutuisammin tänä vuonna omalla kohdalla ihan siitä syystä, että minä ja valvojaisseurani olimme tehneet sen verran hyvät valvojaisherkut ja alkudrinkit, että kyllä siinä kelpasi syöpötellä ja juopotella. Mielestäni onnistuneimmat puvut olivat Gwyneth Paltrow:lla, Glenn Closella, Natalie Portmanilla, Emma Stonella ja Jessica Chastainilla puvun istuvuudesta huolimatta. Oli myös ilo huomata Gwyneth:llä välillä hiukset kiinni, sillä usein hänen auki olevat hiukset ovat tehneet kokonaisuudesta homssuisemman näköisen. Onnistuneet ja mieleenpainuvat kampaukset olivat myös Rooney Maralla ja Sandra Bullockilla. Miesten asuista edukseen erottui Christopher Plummer. Mitään hirvityksiä ei matolla tullut vastaan, mutta itse en tykännyt paljon kehuja saaneen Michelle Williamsin asu kokonaisuudesta.

Gaalan aloitti arvokkaasti Morgan Freeman ja Hugo pokasi heti alkuun kuvauksen ja lavastuksen Oscarit, aivan ansaitusti. Maskeerauksen pysti meni riemukseni Rautarouvalle. Harmillisesti äänitehosteitten Oscar ei mennyt Drive:lle, joka oli sen ainut ehdokkuus, vaan tässäkin voiton vei Hugo ja samassa syssyssä Hugo vei äänityksen Oscarin. Vaikka Hugoa pitkälti tuin gaalassa, olisi esimerkiksi erikoistehosteista palkinto voinut mennä eri osoitteeseen, vaikka edes muistaa sitä Potteria. The Artist (jonka haluan päivä päivältä kovemmin nähdä) pokasi mukavasti pystejä ja mukaan lukien tavoitelluimpia palkintoja: paras elokuva, ohjaus, miespääosa, musiikki ja puvustus. Muppetit olisi voinut jättää kokonaan pois gaalasta ja kyllä se Rio olisi ansainnut parhaan laulun Oscarin himpun verran enemmän. Cirque du Soleil oli huikea Danny Elfmanin upean sävellyksen siivittämänä. Karismaattisimmat palkintojen jakajat olivat ilman muuta Robert Downey jr. ja Emma Stone.

Kaikista eniten oikeisiin osoitteisiin menivät Animaation ja Parhaan naispääosan palkinnot. Rango päihitti kaksi itselleni tuntematonta ulkomaista animaatiota sekä kaksi Dreamworksin blockbusteria. Kotivalvomossa hurrattiin. Vielä hienommalta tuntui Meryl Streepin voitto elokuvasta Rautarouva. Tällä kertaa Streep oli kyllä pikemminkin golden lady upeassa kultaisessa mekossa, joka sointui hyvin yhteen enemmän kuin ansaitun pystin kanssa.

Loppuun parhaan lyhytanimaation Oscarin vienyt The Fantastic Flying Books of Mr. Morris Lessmore, jonka katsomista suosittelen:

Movie Monday # 37 - The one in charge

2012-02-26T13:11:00.000+02:00

Movie monday jatkaa listaus teemalla ja nyt vuorossa on top 3 ohjaajat:

"Jatketaan tälläkin viikolla toivotuilla top-listoilla ja nyt saavat vuoron lempiohjaajat. Ketkä elokuvaohjaajat pääsevät sinun top3 -listallesi ja miksi? Mikä kunkin lempiohjaajasi elokuvista on erityisesti tehnyt sinuun vaikutuksen?"

Kaikilla on tainnut olla tämän haasteen kanssa pienoinen valinnan vaikeus ja sama ongelma itsellänikin. On niin monen monta huippu visionääriä, että tuntuu epäreilulta karsia todella hyviä nimiä pois. Ehkä joskus pitää tehdä isompi listaus! Tässä olen nyt sitten käyttänyt kriteerinä ennenkaikkea sitä, että minun pitäisi osata nimetä ohjaajalta useampi todella hyvä elokuva, jotta hän pääsee listalle. Esimerkiksi Christopher Nolan piti alunperin tulla kolmannelle sijalle, mutta en voi laskea häntä sinne vain 3 elokuvan perusteella (Batmanit ja Inception), vaikka hän näitten osalta onkin selkeä mestaritekijä. Tässä he siis tulevat:

3. Steven Spielberg

Spielbergin ottamiseen listalle olin jopa vastahakoinen, mutta mitä enemmän asiaa sulattelin, sitä enemmän aloin kallistua tähän. Onhan hänellä sellainen määrä hyviä elokuvia ohjaaja plakkarissaan, että vähemmästäkin kalpenee. Syynä siis: Kadonneen aarteen metsästäjät (ja jatko-osat), E.T, Jurassic Park, Schindlerin lista, A.I-tekoäly, Terminaali ja Tintin seikkailut.

2. Hayao Miyazaki

Studio Ghiblin toinen perustaja ja animaatio perinteen kulmakivi. Mielikuvitus vailla vertaa ja todisteena nämä: Laputa, Totoro, Kikin lähettipalvelu, Porco Rosso, Prinsessa Mononoke, Henkien kätkemä & Ponyo.

1. Peter Jackson

Ei tule varmaankaan kenellekään yllätyksenä, että tämä mies hallitsee tämän listan valtaistuinta. Se on se käsittämätön kunnianhimo elokuvia kohtaan, mikä Jacksonilla on joka projektissaan. Elokuvista perusteina Taivaalliset olennot, King kong & Oma taivas. Sitten sillä oli se joku kolmen elokuvan setti, jonka nimi ei tule nyt mieleen, mutta se oli ihan kiva...

P.S. Muistakaahan Oscar-gaala nelosella tänään! Valvojaiset alkaa keskiyöllä ja gaala puoli neljältä aamuyöllä. Nostan hattua kaikille, jotka jaksaa valvoa (mukaan lukien itselleni)..

Hugo

2012-02-23T16:15:00.004+02:00

Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Chloë Grace Moretz, Jude Law, Ray Winstone, Christopher Lee, Helen McCrory, Emily Mortimer, Frances de la Tour, Richard Griffiths & Michael Stuhlbarg
Musiikki: Howard Shore
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 7

Ennen varsinaista elokuvan käsittelyä yksi hauska sattuma ennen elokuvaa. Hugohan on 3D, joten saliin mentäessä työkollega nakkasi minulle mukaan ne niin tutut kakkulat vielä huolellisesti vilkaisten, ettei ne vilkuttele jo valmiiksi pattereiden loppumisen merkiksi. Mainokset lähtivät pyörimään, ensin pari 2D sellaista ja sitten teatterin vakio 3D-mainos. Odottelin siinä mainoksen lähtiessä rullaamaan "noni, kohta nää aktivoituu" hetkinen vierähti "no, yrittäkääs nyt saada se signaali" hetki vielä "ei nää tosiaan taida herätä". Ja toden totta lasini eivät toimineet ja huvittavinta vielä se, että ne sattui juuri minulle kun kaikilla muilla näytti lasit toimivan ihan hyvin. Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut omalle leffakäynnille, että patterit olisi loppu, mutta nyt tiedän miltä sekin tuntuu!

Hugo kertoo samannimisestä orvosta pojasta (Butterfield), joka asuu salaa Pariisin juna-asemalla. Hugo hoitaa työkseen aseman kelloja, sekä samalla kursii kokoon mekaanista miestä edesmenneen isänsä (Law) muistikirjaa apuna käyttäen. Hän toivoo saavansa monimutkaisen koneen kuntoon ja toimintaan, sillä hän vakaasti uskoo sen selvittävän hänen isänsä kuoleman. Hugon yrityksiä jarruttaa aseman lelukauppias (Kingsley), joka pitää Hugoa vain varkaana ja takavarikoi tämän kirjan. Lelukauppiaan tyttö (Moretz) sen sijaan tuntuu myötämielisemmältä ja on aina valmis seikkailuun. Hugon on myös varottava, ettei hän jää asemapoliisin (Baron Cohen) kynsiin ja joudu suoraa päätä passitetuksi orpokotiin. Muita rautatieaseman vakionaamoja ovat kahvilanpitäjä (de la Tour), kukkakauppias (Mortimer), sanomalehtimyyjä (Griffiths) ja kirjakauppias (Lee).

Hugon juliste ei vakuuta eikä Hugon trailerikaan vakuuta ja puhtaasti näiden perusteella odottaa näkevänsä jotain kultainen kompassi tason floppia. Se mikä minut sai haluamaan kiivasti nähdä Hugon oli tuo mokoma Oscar-akatemia, joka tätä on siunannut tätä 11 ehdokkuudella! Silloin tässä on oltava jotain ja siinä tottavie onkin. Hugo on Martin Scorsesen rakkauden sinetti elokuvaa ja sen historiaa kohtaan. Elokuvassa kerrotaan muun juonen ohessa ovelasti elokuvan syntyvaiheista ja nähdään ikivanhoista ja yhtä ikimuistoisista elokuvista pätkiä. Tunnistin ainakin seuraavat: Juna saapuu asemalle, Työläiset lähtevät tehtaasta, Matka kuuhun ja ensimmäisen animoidun elokuvan Humorous Phases of Funny Faces.

Tarina toimii monenmoisista sivujuonteistaan huolimatta ja kokonaisuus on hallittu. Elokuva etenee sivistyneesti ja säilyttää pienet paljastuksensa kärsivällisesti juuri oikeisiin kohtiin. Visuaalinen ilme ja värimaailma on kovin kaunis ja yhteneväinen ja 3D ei liioittele. Pääosaa esittävä Asa Butterfield on osaava lapsinäyttelijä, jonka surumielinen sinisilmäinen katse kerää katsojien sympatiat. Kauttaaltaan muut sivuhahmot istuvat kuvaan mainiosti ja heidänkin elämää seuraa kiinnostuneena elokuvan myötä.

Toisaalta siinä missä minulle elokuva oli tarinan etenevyydessä hienovarainen, joidenkin mielestä se voi olla suorastaan tylsä. Mitään rummutusten saattelemaa ja tantereita tömistävää loppuklimaksia tässä ei myöskään ole, joten jollekulle sekin voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Sanoisin siis, että Hugo ei sovi liian malttamattomalle katsojalle.

Itse tykkäsin kyllä kovin ja etenkin elokuvien harrastajille tämä on erityinen katsomiskokemus!

P.S. Bongaa 3 Potter tähteä!

Movie Monday #36 - Takaa-ajettu

2012-02-22T21:27:00.000+02:00

Movie monday tenttaa takaa-ajojen top5:sta, sillä itsehän olin toivonut lisää top-listoja!

"Useissa toimintaelokuvissa virtaviivaiset menopelit kaahaavat pitkin katuja, pelti rytisee ja kumi palaa. Hurjat takaa-ajot eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin action-pläjäyksiin, vaan niitä voidaan ujuttaa myös draamansekaisten trillereiden joukkoon.

Minkälainen on sinun takaa-ajokohtaukset top5 -listasi? Emme rajoita kohtausten miljöötä pelkästään maantiehen, vaan myös avaruusaluksilla tai jaloin käydyt takaa-ajot hyväksytään."

Listalleni kapusivat seuraavat:

5. The Blues Brothers elokuvan takaa-ajo kohtaukset

4. Rango elokuvan kanjoni takaa-ajo, jossa meno on sopivan älyvapaata ja Hans Zimmer on peukaloinut tuttua mahtipontista sävelmää. Videota ei löydy, mutta musiikki löytyy!

3. Kung-fu panda 2 elokuvan kylän vilinässä riksalla ajettu takaa-ajo oli aivan mainio. Videota ei ole tähänkään, mutta musiikkia on.

2. Jaetulla sijalla Sherlock Holmes: A Game of Shadows:n huikea metsä pako ja Tintin Seikkailujen takaa-ajo Baggharin kaupungin läpi aina satamaan asti. Videoita ei löytynyt näihinkään.

1. Ihmeperheen Jaska pakenee pahiksilta!

Movie Monday # 35 - Vain muistoissa jälleen sen luokseni saan

2012-02-18T20:40:00.000+02:00

Tästähän alkaa muodostua jo tapa, että olen aina yhden Movie monday-haasteen jäljessä. Haittaakse?

"Nuoruus. Ihanaa. Kamalaa. Nostalgista. Ahdistavaa.

Mikä on sinulle se nuoruuselokuva? Se, johon kiteytyy sinun mielestäsi kaikki se, mitä nuoruus sinulle merkitsee tai merkitsi?

Onko se sellainen, jonka katsoit aikoinaan monta kertaa ja johon liittyy muistoja? Vai onko se kenties elokuva, jonka olet nähnyt vasta aikuisena ja hämmästellyt, miten joku on voinut niin onnistuneesti siirtää sinun ajatuksesi ja muistosi valkokankaalle?"

Mitään the nuoruus elokuvaa minulle ei ole tässä hautoessani tullut mieleen, eikä mitään mikä heijastaisi omaan nuoruuttani. Mieleen tulee kyllä monia leffoja, jotka oli niiin kova juttu silloin nuoruudessa, jotka välttämättä eivät kolahda enää samalla tavalla tai tulee jopa halu haudata päänsä hiekkaan. Eritoten muistan kauhun olleen yleisesti kova juttu teininä: Halloween, Blair witch project, Ring, Perjantai 13. päivä, Maissilapset... niitä lainailtiin ja katsottiin silmät killillään. Noissa nyt ei silti vielä mitään, nimittäin sitten oli nämä pahimman luokan "huumorinkukat":

Ja yllämainituillehan on sataviisimiljoonaa jatko-osaa, jotka menevät vain pahempaan suuntaan. Täysin asiaan liittymätön huomio: oletteko huomanneet että Natasha Lyonne, joka esittää American pie elokuvissa Jessicaa, on myös Scary movie 2:ssa Meganina eli riivattuna likkana?

Sitten megaluokan fanitus maksimus elokuva, joka oli silloin varmasti yksi kovimpia tapauksia:

Ja sitä se on kyllä edelleen! Go Uma!

Tunnistustehtävä 18

2012-02-17T15:32:00.002+02:00

On tullut aika päästää ilmoille taas tunnistustehtävä ja teemana on ylläripylläri jälleen disney, tarkkaan ottaen hiirulaiset ja rotat disney elokuvissa:

a) hahmon nimi, jos on?
b) missä elokuvassa/elokuvissa esiintyy?

Kuvaa saa suuremmaksi klikkaamalla!

Maanantai illan ihmetys

2012-02-16T16:54:00.006+02:00

Lainahyllyni ammottaa melkein tyhjyyttään, mikä siis tarkoittaa että pian saan taas lainata! (tästä on ollut siis kyse) Maanantaina päätin katsoa pois hyllystä toiseksi viimeisen elokuvan, joka oli Ilmestyskirja. Nyt (1979). Leffahan on myös 1001-listan kuvatus. Tämä lapsuuden kodistani lainattu elokuva on siis vhs-muodossa, sillä minulta löytyy yhä edelleen vanha kunnon videonauhuri, joten ei tarvitse vain dvd:eitä katsella. Hämmästys oli kuitenkin aikamoinen, kun kotelon sisältä paljastuikin kasetti, joka oli edelleen MUOVEISSA!

Minä pääsin olemaan ensimmäinen, joka näkee juuri tuolta kasetilta juuri tuon elokuvan. Aivan kuin olisi aikakoneessa matkannut takaisin vhs-aikaan. Ja tämä piti luonnollisesti ikuistaa valokuviin ennen katselua!

Pienet ne on huvit mullakin.

Rautarouva

2012-02-08T15:05:00.001+02:00

Ohjaaja: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep, Jim Broadbent, Anthony Head, Olivia Colman, Alexandra Roach, Harry Lloyd & Ian Glen
Musiikki: Thomas Newman
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 12

Rautarouva kertoo Britannian ensimmäisen naispääministerin, Margaret Thatcherin elämästä. Elokuva alkaa nykyisestä tilanteesta, jossa esitetään vanhuudenhöperö nainen ja tästä tarinaa aletaan kokoamaan takaumien kautta. Nuoruudesta nostetaan esille Thatcherin kauppiaan tytär tausta ja raudanlujat konservatiiviset periaatteet, jotka seurasivat naisen mukana läpi elämän. Parlamenttiin pääsyn jälkeen korostetaan yhden naisen kamppailua saada äänensä kuuluviin vaikutusvaltaisten miesten joukossa. Poliittiselta uralta näytetään läpimurtoja ja kohokohtia kuin myös ristiriitaisuutta ja tyytymättömyyttä. Thatcher kuvataan tiukasti uraansa keskittyneenä naisena, joka teki työnsä rautaisella otteella, mutta perhe-elämänsä kustannuksella.

Elokuvassa rautaisin rouva on kovaakin kovempi megaluokan näyttelijätär Meryl Streep, joka olikin suurimpia syitä, miksi minäkin tämän elokuvan halusin nähdä, se ja oscar-ehdokkuudet. Meryl on sellainen näyttelemisen ihme maailmalle, ettei ole tosikaan. Tämäkin on jo moneen kertaan nostettu esiin Streepin roolista, mutta minäkin haluan allekirjoittaa sen: unohdat katsovasi Meryl Streep:iä, vaan katsot Margaret Thatcher:iä. Siinä missä vanhaksi J.Edgariksi maskeerattu DiCapro oli tosiaan maskeeratun näköinen, nostan hattua, kumarran ja vihellän Rautarouvan makeerausosastolle: Meryl Streep, anteeksi Thatcher näyttää vain käyneen aikakoneessa vähän väliä.

Merylin ollessa se ikirauta, joka ei ruostu koskaan, on itse elokuva saanut ruostetta pintaansa. Rakenne on hajanainen ja olisin kaivannut elokuvallisempaa draaman kaarta, vaikka oltaisiin poikettu Thatcherin elämän autenttisuudesta. Tuntuu, että ohjaaja sekä käsikirjoittajat ovat olleet itsekin niin haltiotuneet Streepin taidoista, että pasmat ovat menneet sekaisin heilläkin ja kasaan on haalittu, mitä on selvänäköisinä hetkinä pystytty. Elokuva ei siis ole huono, mutta olisiko tämä mitään ilman Meryl Streep:iä? Eipä olisi ainakaan kovin kummoinen..

Suosittelen katsastamaan ennen oscar-gaalaa, jotta voi sitten liputtaa rautarouva Streepin puolesta :)

P.S. Elokuvasta voi bongata kaksi Game of Thrones-tähteä!

P.P.S. Päivitin suosittelen ja mainostan sivuja

Mission: impossible - Ghost Protocol

2012-02-07T13:41:00.001+02:00

Ohjaaja: Brad Bird
Pääosissa: Tom Cruise, Ving Rhames, Jeremy Renner, Simon Pegg, Paula Patton, Josh Holloway, Michael Nyqvist, Samuli Edelmann & Tom Wilkinson
Musiikki: Michael Giacchino
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 12

Kremlissä räjähtää pommi ja syyttävä sormi osoittaa jyrkästi Ethan Huntiin (Tom Cruise) ja IMF-virastoon. Jäljelle jää ainoana vaihtoehtona lakkauttaa virasto, jolloin yhä virassaan pimeästi toimivista agenteista tulee lainsuojattomia. Mahdoton ja maailmaa mullistava tehtävä on estää terroristi Kurt Hendricksiä (Micahel Nyqvist) ja tämän Samuli Edelmannin näköistä apuria, saada käsiinsä ydinohjuksen laukaisukoodeja. Ethanin tehotiimissä on jos jonkimoisiin vempeleisiin erikoistunut nörtti Benji (Simon Pegg), lähitaisteluita kaihtamaton rakastettunsa kuoleman kostoa tavoitteleva agentti Carter (Paula Patton) ja viimeisenä IMF: johtajan neuvonantaja Brandt (Jeremy Renner), jonka taidot kertovat muustakin kuin neuvonantajan hommista.

Mission impossible elokuvista en ole aikaisemmin nähnyt kuin toisen osan, joskus pienenä ja muistan siitä oikeastaan vain sen, että se oli mielestäni yksi huonoimpia elokuvia. Miksi näin oli, en pysty muistamaan. Ghost Protocol:in pariin minut houkutti jo trailerin tarjoama adrenaliini ja pakkohan se oli nähdä, että miten Samuli suoriutuu. Voin kertoa, että tämä oli ainakin ihan eri tasoa M:i2 muistikuvieni kanssa ja Samppa veti paremmin kuin hyvin ja hänellä oli jopa vuorosanoja!

Aikaisemmista elokuvista tein ihan pikaista taustatyötä ja eritoten mieleen jäi, että jokaisessa on ollut ihan eturivin säveltäjä: M:i1:ssä on Danny Elfman, M:i2:ssa Hans Zimmer ja kahdessa viimeisessä Michael Giacchino, joka on säveltänyt muun muassa elokuviin Up-kohti korkeuksia ja Rottatouille sekä tv-sarjaan Lost. Viimeisenä mainittuun liittyen, tässä elokuvassa on myös Lost-tähti Josh Holloway.

Tomppa on lujassa vedossa ikäisekseen, teki kuulemma omat stunttinsakin. Ethanin hahmossa tosin ei sitten toiminnan ja kovanaamaisuuden lisäksi löydy sen syvempää, mutta tämä aikalailla koskee elokuvan kaikkia hahmoja. Painopiste onkin menossa ja meiningissä, mikä Ghost protocol:lle on eduksi. Kun mennään talla pohjassa, tuntuisi turhauttavalta henkästyttävän action jakson jälkeen alkaa paneutumaan henkilöhahmon menneisyyteen edes viideksi minuutiksi. Adrenaliini koukuttaa tässä sen verran pahasti, että loppuun asti jaksaa pysyä vireänä mukana.

P.S. Elokuvaa ennen meinasi iskeä ihanuuden kokovartalohalvaus, kun näin ensi kertaa Hobitti-trailerin valkokankaalla!

Movie Monday # 34 - Silmänkarkkia

2012-02-05T15:13:00.011+02:00

Movie monday heitti viime maanantaina ihanan pinnallisen haasteen:

"Nyt etsimme sitä miestä/naista joka saa sukkasi pyörimään, sydämesi (ja miksei muutkin kehosi alueet) sykkimään, hengityksen kiihtymään.. Näyttelijä jonka elokuvat saattavat olla täyttä sontaa, mutta ulkonäkö korvaa puuttuvat taidot. Jokaisella on sellainen."

En aio rajata tätä pelkästään yhteen miekkoseen, koska se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Sukat pyörteelle laittavia miehiä etsiessäni huomasin, että oikeastaan kaikkia heitä arvostan myös näyttelijöinä (oikeasti!), että ei se ulkonäkö yksinään riitä. Se kuitenkin pitää paikkansa, että jokaisen tapauksessa katsoisin elokuvan jo yksinomaan kyseisten herrojen tähden tasosta riippumatta.

Mutta asiaan!

Jude Law

- varmaankin se ykkösvalinta, kun tämä naama ja nimi aina tulee mieleen.. all you need is law

Justin Timberlake

- Toimii niin elokuvissa kuin musapuolellakin edelleen

Jared Leto

- Noissa silmissä vain on sitä jotain

Tom Hiddleston

- Nimenomaan Lokin roolin pohjalta. Piirtyi paremmin mun mieleen kuin itse Thor, joka ei myöskään ollenkaan pahemman näköinen tapaus

Mark Strong

- Blackwoodina ja Emmassa Kate Beckinsalen kanssa, KYLLÄ

Michael Fassbender

- Magnetosta se kaikki alkoi, tarkemmin kerrottuna täällä

Saapasjalkakissa

2012-01-30T21:21:00.007+02:00

Ohjaaja: Chris Miller
Musiikki: Henry Jackman
Pääosissa: Antonio Banderas, Salma Hayek, Zach Galifianakis, Billy Bob Thornton, Amy Sedaris, Guillermo del Toro, Constance Marie, Zeus Mendoza, Mike Mitchell,
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 7

Saapasjalkakissan oma elokuva kertoo kissimirrimme ajoista ennen Shrek-elokuvia, kun tämä vielä ratsasti seikkailuihin zorromaisissa maisemissa. Saapasjalkakissan korviin kantautuu huhuja tarunhohtoisesta aarteesta linnassa pilvien päällä. Tämä aarre on aitoja kultamunia muniva kana ja päästäkseen tarpeeksi korkealle, tulee löytää taikapavut, joista kylvön jälkeen kasvaa köynnös aina ylös asti. Kisu saa vihiä papujen olinpaikasta ja huomaa myös pian ettei ole ainoa viiksekäs niiden jäljillä. Saapasjalkakissa törmää tätä kautta vanhaan tuttuunsa Tyyris Tylleröön, jota vastaan hänellä on kipeitä muistoja menneisyydestä. Lapsuuden verhoa raotetaan, josta selviää heidän olleen aikanaan kuin veljet ja tämän sekä Tyyriksen tietojen nojalla suostuu Saapasjalkakissa yhteistyöhön vielä kerran.

Saapasjalkaskissa on tyylipuhdas ja visuaaliselta ilmeeltään hiotun hieno. Auringon lasku näyttää upealta tavallisessakin elokuvassa, mutta näiden animaatiovelhojen jäljiltä se loimuaa väreissä. Laajalle kantavissa maisemakuvissa 3D:lle on peräti jonkinmoista virkaa. Itse saapasjalkakissa istuu maailmaansa kuin nakutettu, vaikka iso osa muista hahmoista ovatkin tavallisia immeisiä. Originaalissa versiossa ääninäyttelijöistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaan jokainen istuu hahmonsa olemukseen kuin nakutettu.

Huolimatta silmiämiellyttävästä, vauhdikkaasta ja viihteellisestä elokuvakokemuksesta, on Saapasjalkakissa Shrek elokuviin verrattuna sisällöllisesti auttamattomasti vajaampi. Itse tunnustautuneena Shrek fanina en löydä tästä samaa lämpöä, samaa satumaisuutta ja samaa vilpittömyyttä, kuin mitä etenkin ensimmäinen Shrek elokuva on pullollaan. Tämä ei herätä itsessäni samaa lapsenomaista ihastusta elokuvan maailmaan. Monissa arvosteluissa, mitä olen lukenut, on koettu virkistävänä se, että tämä ei ole niin saduilla vuorattu, kuin Shrekin fantasia maailma. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta toisaalta kun kuvittelen, että olisin saanut yhtä suuren määrän tarinoista ja saduista tuttuja elementtejä kuin Shrekeissä, niin olisin ollut varmasti otetumpi. Mieleenpainuvimmat hetket olivatkin Saapasjalkakissassa ne, mitkä voi kytkeä itselleen jo tuttuun asiaan: Tyyris Tyllerö, Jaakko ja pavunvarsi, "Taavi ja Anni" eli Jack and Jill ja itse "hanhiemo". Populäärikulttuurin viittaukset jäivät myös harmillisen vähäisiksi.

Saapasjalkakissa on menevä, hienonnäköinen ja kuuloinen elokuva, josta saa erilaisemman kokemuksen kuin hahmon aiemmista seikkailuista Shrek-elokuvissa, mikä voi olla joko hyvä tai huono puoli. Sopii isoille ja pienillekin kunhan muistaa, että vauhdikkuus saattaa yltyä hieman hurjaksi aivan pienille. Kissanomistajille suosittelen erityisesti, koska itsekin kahden pikku kollin omistajana huomasin huvittuvani kohdista, joissa päällimäinen ajatus oli jotain tyyliin "juuri noin meidänkin kissa tekee" :)

Hulluna Saraan

2012-01-28T17:49:00.000+02:00

Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin, Tiina Lymi, Janne Reinikainen, Jani Volanen, Jussi Lampi, Jessica Grabowsky & Tommi Korpela
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 7

Kotimaisen hömpähkön komedian pääosissa on Ville (Jussi Nikkilä): vaatimaton hissukka, jota kaivaa edelleen lapsuuden laulukilpailun traumat. Villen isä Taisto(Ville Virtanen) on parhaat päivänsä nähnyt entinen rokkistara, joka ei osaa elämässään jarrutella. Amerikkalainen rivitanssiopettaja Sara (Emilie de Ravin) saa molempien sukat pyörimään jaloissa.

Tätä elokuvaa katsomaan mennessä en uskonut elokuvan olevan kovin hyvä ja oikeastaan muutama kannustava arvostelu sekä Emilie de Ravin (Lost-tähti!) sai minut kurkkaamaan tämän. Hulluna Saraan ei ollutkaan yllättäen yhtään pöllömpi. Elokuva ei aiheuttanut sellaista nolostusta ja myötähäpeää, mikä on aina pelkonani kun tulee katsottua kotimaisia kuvia. Osaavimmissa käsissä tästä olisi saatu hiottua jämäkämpi kokonaisuus, sillä nyt elokuvassa on muutamia häiritseviä ja jopa outoja asioita, mitkä eivät olennaisesti liity mihinkään (lue: Ronald Reagan). Huumori on ehtaa, eikä perustu suomalaisten sisäpiirijuttuihin, mikä antaa elokuvalle mahdollisuudet vedota myös kotimaan ulkopuolella.

Elokuvan kasassa pitävä voima ei olekaan Sara, vaan isä ja poika suhde, joka näyttää aidolta ja uskottavalta. Aivan alkuun elokuva on hieman luontaantyöntävä ja siitä on vaikea saada otetta, mutta edetessä se helpottuu ja lopussa käy täysin luontevasti. Villen hahmon kanssa oli myös itselläni alkuun ongelmia, kun tyyppi tuntui niin puupökkelöltä. Saran hahmosta olisi voitu puristaa enemmän irti, nyt kun kerran Emilie saatiin tähän samaan kelkkaan, vaikka tyttö herttainen onkin.

Hulluna Saraan on hieman erilainen, piristävä ja tavallaan romanttinen komedia. Kotimaisten elokuvien kuluttajille sopii varmasti ja niille, ketkä haluavat rapakon toisen puolen kuvista poikkeavaa hömppää. Nauru on taattu!

Oscar-gaala 2012

2012-01-27T22:22:00.001+02:00

En pystynyt aikaisemmin päivittämään tulevasta Oscar-gaalasta yhtään mitään, sillä olin suoraan sanottuna niin pettynyt valittuihin ehdokkaisiin. Ensinnäkin muutamia keskeisille paikoille sijoittuneita elokuvia ei pysty edes näkemään ennen gaalaa, niin mihin tässä sitten mielipiteensä voi perustaa ja kannattusjoukkonsa leiriydyttää. Esimerkiksi 10 ehdokkuuden The Artist ja parin ehdokkuuden Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä jää nyt ihan sivu suun ennen gaalaa.

Edellä mainittua vielä monta kertaa enemmän jäi kismityttämään HELKKARIN hyvän elokuvan, Driven, uupuminen muista paitsi yhdestä kategoriasta: Äänitehosteet. Ei voi vaan käsittää. Muutoinkin oma suosikkiviisikkoni edellisen vuoden elokuvista melkeimpä loistavat poissaolollaan. Oikeastaan tällä hetkellä on vain harvat kategoriat, joissa voin valita puoleni:

Animaatio:

Alain Gagnol & Jean-Loup Felicioli - A Cat in Paris
Fernando Trueba & Javier Mariscal - Chico and Rita
Jennifer Yuh Nelson - Kung Fu Panda 2
Chris Miller - Saapasjalkakissa
Gore Verbinski - Rango

Musiikki:

John Williams - Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus
Ludovic Bource - The Artist
Howard Shore - Hugo
Alberto Iglesias - Pappi lukkari talonpoika vakooja
John Williams - Sotahevonen

Äänitehosteet:

Lon Bender & Victor Ray Ennis - Drive
Ren Klyce - The Girl with the Dragon Tattoo
Philip Stockton & Eugene Gearty - Hugo
Ethan Van der Ryn & Erik Aadahl - Transformers: Kuun pimeä puoli
Richard Hymns & Gary Rydstrom - Sotahevonen

Erikoistehosteet:

Tim Burke, David Vickery, Greg Butler & John Richardson - Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2
Rob Legato, Joss Williams, Ben Grossman & Alex Henning - Hugo
Erik Nash, John Rosengrant, Dan Taylor & Swen Gillberg - Real Steel
Joe Letteri, Dan Lemmon, R. Christopher White & Daniel Barrett - Rise of the Planet of the Apes
Scott Farrah, Scott Benza, Matthew Butler & John Frazier - Transformers: Kuun pimeä puoli

Parhaan elokuvan ehdokkaista olen nähnyt vasta yhden! Tämä on Tree of life, jota en siunaisi palkinnolla. Onneksi on vielä toivoa nähdä seuraavat elokuvat ennen Oscareita:

Rautarouva 27.1
Saapasjalkakissa 27.1
The Descendants 3.2
Hugo 17.2
Sotahevonen 24.2
Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja 24.2

Vaikka kismittää kuin pientä oravaa, aion sen gaalan mokaman katsoa sitten 26. helmikuuta....

Movie Monday # 33 - Lapsitähti

2012-01-26T18:24:00.012+02:00

Tällä kertaa tulee useampikin nimi mieleen Movie mondayn haasteeseen:

"Kuka lapsinäyttelijä on jäänyt mieleen tai tehnyt vaikutuksen? Hän voi olla nykyinen lapsitähti tai jo aikuiseksi varttunut sellainen."

Kaikki seuraavista pikkutähdistä ovat jollain tasolla ihastuttaneet esiintyessään elokuvissa, mutta ikävä kyllä kaikki heistä ovat kasvaneet jo isoiksi.

Jake Lloyd

- se nappula Star Wars episodi 1:stä. Poika, jolle pottatukka sopii ja josta ei ikinä voisi uskoa tulevan pahis. Myöhemmin irtautunut valkokankaasta.

Hailey Joel Osment

- Robottipoika, kuolleita näkevä poika... hiton hyvä näyttelijä sen ikäiseksi ja ihanat nappisimmut. En yhtään tiedä missä esiintyy nykyään. Harmi ettei pysynyt aina pienenä.

Nicholas Hoult

- Poika, elokuvasta Poika, jolle pottahiukset eivät sopineet, mutta oli hahmona symppis. Isompana tullut tunnetuksi ainakin Skins sarjan Tonynä.

Freddie Highmore

- Pikku itkupuristin Finding Neverland:ssä ja Jali suklaatehtaassa. Näytteleminen on jatkunut isona, muttei ainakaan vielä ole tehnyt mitään suurta nousua.

Tom Felton

- Ennen pottereita muistan tämän nassikan elokuvasta Anna ja kuningas. Pottereiden merkeissä olemmekin päässeet seuraamaan kasvua mieheksi.

Dakota Fanning

- 2000-luvun työllistetyin lapsinäyttelijä. Maailmojen sota, Uptown girls, Katti, Hide and Seek... ja myöhemmin tähditti Twilight-saagaa. Täyttää tänä vuonna 18.

Abigail Breslin

- Persoonallinen ja söpö Little miss sunshine sekä Signs elokuvan kirkuva tytöntyllerö. Viimeksi näin New Year's Eve:ssä astetta isompana. Hän täyttää 16 tänä vuonna.

Movie Monday # 32 - Animaatio

2012-01-22T17:40:00.000+02:00

Movie Mondayn viimeinen rästihaasteistani käsittelee niinkin ihanaa aihetta kuin animaatiot:

"Minä rakastan animaatioelokuvia, niin piirros-, stop motion- kuin tietokoneanimaatioitakin. Miten on sinun laitasi? Mitkä animaatiot ovat sinun suosikkejasi?"

Nyt ei pysty kyllä prosessoimaan kysymyksiä yhtään tarkemmin, kun on aivan liikaa ihania animaatioita ja niiden ajattelemisestakin jo pakahtuu niin minähän kokoankin kuvakollaasin!

Tättädää:

Ja loppuun animaatiotunneilla (joista kuullaan vielä joskus lisää) katsottu söppänä lyhäri : )

Movie Monday # 31 - Pahan pauloissa

2012-01-21T10:15:00.001+02:00

Movie mondayn haaste:

"Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkisi hahmoista, joita yleisesti ottaen pidetään pahiksina? Oletko kenties aina halunnut olla juonia punova noita, tai tuntenut syvää yhteenkuuluvuutta ihmissusien kanssa (emme välttämättä halua tietää, johtuuko tämä yhteenkuuluvuus esimerkiksi karvaisuudestasi, mutta toki saat valottaa aihetta niin paljon kuin haluat)? Vai haaveiletko sittenkin punaisesta valomiekasta?"

Hmmm.. ihmissudet, noidat, isojalat, frankensteinin hirviöt, muumiot, zombiet....

Se on silti aina ollut Vampires all the way!

Suosikkiverenimijöitä elokuvan tasosta riippumatta:

Sairaan siistit piilarit. Kate Beckinsale Underworld elokuvista ja yksi Draculan morsiammista elokuvasta Van Helsing. En vaan ymmärrä miksei Katella voi olla nuo piilarit koko ajan.

Ja Draculan morsiammista puheenollen:

Monica Bellucci Bram Stokerin Draculassa!

Ehdottomasti komein Dracula komisti Van Helsing elokuvaa

Kuitenkin katu-uskottavampi on tämä Kreivi

Ja taatusti vanhin tämä!

Suosikki vampyyrielokuviin kuuluvan 30 päivää kaamosta heebot ulkoilemassa. Vetovoima selittyy sillä, että näissä kavereissa on petomaisempia piirteitä

Vaikka en elokuvasta Priest perustanutkaan, niin nämä ötökät haluaisin nähdä ihan omassa elokuvassaan!

Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tähän loppuhupennukseksi musavideota, jolla eräs velho leikkii Draculaa!

Movie Monday # 30 - Ei osaa ameriikan kieli

2012-01-20T17:07:00.005+02:00

Aika ottaa kiinni Movie monday rakoa, jota on kertynyt kolmen haasteen verran, hyi minua.

"Polkaistaan tämä vuosi käyntiin kysymällä, mikä ei-englanninkielinen tai ainakin ei-amerikkalainen elokuva on tehnyt sinuun vaikutuksen? Kotimaisista elokuvista kysyttiin jo, joten ne on periaatteessa rajattu tämänkertaisen haasteen ulkopuolelle.

Englannin kieli sekä erityisesti Hollywood dominoivat nykypäivän elokuvateollisuutta suvereenisti. Kuitenkin myös muualla maailmassa tehdään aivan valtavan paljon hienoja ja mieleenpainuvia elokuvia, kaikilla mahdollisilla kielillä. Mikä niistä on jäänyt erityisesti sinun mieleesi?"

Elokuvamakuni on jopa hävettävän ameriikkalainen, mutta ehkä minulla on vielä toivoa. Kauhukuvien suurena ystävänä olen parin vuoden sisään löytänyt ihka uuden ja tuhottoman toimivan lokeron: espanjankielinen kauhu/trilleri. Siinä missä japanilaiset tekevät pissathousuun-pelottavia kauhuleffoja, nämä ovat sitten taas niitä oikeasti hyviä kauhuleffoja. Tyypillistä on, että genre saattaa heittää trillerin puolelle ja elokuvista löytyy mieleenpainuva loppu twisti. Verrattuna amerikkalaisiin tekeleisiin, asioita ei selitetä sataan kertaan jotta tollokin tajuaa, vaan luotetaan katsojan kapasiteettiin.

Tälläisiä on muun muassa:

Orpokoti (El Orfanato), 2007
Julian silmät (Los Ojos de Julia), 2010
The silent house (La Casa Muda), 2010
Rec, 2007
Rec 2, 2009

J. Edgar

2012-01-18T21:05:00.000+02:00

Ohjaaja: Clint Eastwood
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Armie Hammer, Naomi Watts, Josh Lucas, Judi Dench, Damon Herriman, Ed Westwick & Jeffrey Donovan
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 12

J. Edgar kertoo John Edgar Hooverin, nykyisen FBI:n perustajan, tarinan. Hänen legendaarinen uransa kesti yli 50 vuotta, jona aikana hän keräsi valtaisat arkistot niin rikollisista kuin valtapaikoilla olevista henkilöistä heidän salaisuuksineen kaikkineen, joiden avulla hän toteutti sanontaa "tieto on valtaa". Suuren imagon takana kulisseissa vaikutti jämerä äitihahmo, joka teki hyvin selväksi, että jos oma poika olisi homoseksuaali, hän olisi yhtä kuin kuollut tälle. J. Edgar kertoo myös toveruudesta ja syvästä rakkaudesta.

Leonardo DiCaprio on kuin hyvä viini, vain paranee vanhetessaan. Joskus, kun hän oli vielä nuorempi, en ollut niin vakuuttunut hänen osaamisestaan tai kyvystä saavuttaa yhtä vankkaa asemaa eturivin näyttelijänä, kuin mitä hänellä nyt on hallussaan. DiCapriolla on myös aina ollut lapsekkaat kasvot (lue: vauvanaama), joita on ollut vaikea ottaa vakavasti. Kun kasvojen piirteet eivät ole niin vakuuttavat, on taidon ja karisman tultava sisältäpäin. Osittain tästä syystä luulen, että hän on pystynyt/joutunut kehittymään roimasti näyttelijänä ja tämä näkyy jälleen J. Edgarin roolissa. Suunta on vain ylöspäin.

J. Edgariin on saatu ilmennettyä elokuvan hahmona yllättävän paljon moniulotteisuutta, vaikken oikeasta Edgarista paljoa tiedäkään. Inhimilliset heikkoudet ja oikut tekevät Edgarista oikein ihmisen, eikä häntä ole väännetty vaan yhteen muottiin. Hän ei ole liian hyvä, vaan vainoharhaisuus ja kiristämiset tuodaan suoraan esiin, mutta niihin saadaan myös perustelut. Vaikkei katsoja ole samaa mieltä hänen kanssaan tai hyväksy hänen tekojaan, voi hän silti ymmärtää hyvin motiivit niiden taustalla.

Edgarin homoseksuaalisuus on nostettu keskeiseksi osaksi elokuvaa. Sen aikaisessa maailmassa ja yhteiskunnallisessa asemassa ei voi tulla kaapista ulos. Edgar välittää aivan liikaa äidistään eikä murskaa tämän odotuksia tai mielikuvia omasta pojastaan. Sehän ei satuta, mitä ei tiedä ja Edgar osaa pitää itsensä visusti ruodussa. Sisällä velloo kuitenkin välitys toisesta ihmisestä, kollegasta ja kumppanista, joka ei jää katsojalta huomaamatta.

J. Edgar etenee rauhallisesti, ilman liian jyrkkiä käännöksiä. Varmasti jokaiselle katsomisen arvoinen, mutta erityisesti heille, jotka tietävät mitä rakkaus on, mutta eivät ole syystä tai toisesta voineet näyttää sitä.

J. Edgar on huomenna (19.1) viimeisen kerran studio123:ssa klo 20.00!!!!

Disney/Pixar salaisuudet julki!

2012-01-14T15:26:00.015+02:00

Kaikki eivät ehkä vielä tiedä, että Disneyllä on paha tapa ripotella elokuviinsa jos jonkinmoisia piilomerkkejä sekä viittauksia toisiin elokuviinsa, erityisesti vanhempiin elokuviin. Näitä kutsutaan nimellä Disneyn Easter Eggs. Yksi kaikista selkeimpiä ja helpoimpia bongata on Hercules elokuvasta Scarin talja. Aika selkeä on myös Kaunottaren ja hirviön teeastiasto elokuvassa Tarzan.

Sitten löytyy lukemattomia muita, aina vain haastavampia bongattavia. Niille, jotka eivät halua alkaa itsekseen koluta joka sekuntia läpi tarjoan hätähelpotukseksi suppean listan mistä löydät ja mitä!

Aladdinissa sulttaanin lelueläinten joukossa on Kaunottaren ja hirviön Hirviö

Aarreplaneetasta löytyy ihan elokuvan alusta Stitch lelu nuoren Jim Hawkinsin leluhyllystä

Prinsessa ja sammakko elokuvassa myös alkupuolella voidaan kaupunkikuvassa nähdä nainen, joka ravistelee Aladdinin taikamattoa parvekkeeltaan

Dumbo lelu puhaltaa kuplia Basil hiiressä, lelukaupassa

Lilo ja Stitch elokuvassa vilahtaa seinällä Mulan juliste

Aladdinin hengen sormeen tarttuu Arielin Sebastian

101 dalmatialaista elokuvasta löytyy Kaunotar ja kulkuri elokuvan Ritu lemmikkieläinkaupan näyteikkunasta

Arielissa Tritonin saapuessa elokuvan alkupuolella juhlasaliin, on kutsuttujen joukossa myös Mikki, Aku ja Hessu.

Ohessa oleva video paljastaa Bellen cameon Notre Damen kellonsoittajassa. Bongata voi jälleen kerran taikamaton ja bumban (jonka suhteen olen kyllä skeptinen).

Viimeisin elokuva Kaksin karkuteillä kätkee Pinokkion, Prinsessa Ruususen kirjan ja Pumban!
Lisäksi Mikki hiiren pää saattaa olla vaikka missä, ihan symbolina tai pelkkänä muotona tai kuten Aladdinissa Radjan pää on hetken Mikki hiiristetty.

Disney Pixar on jatkanut täysin samaa linjaa, ellei vielä kahta kauheammin. Vanhojen elokuvien sijaan annetaankin viittauksia tuleviin kuviin.

Kattava kattaus kaikista Pixarin ylläreistä cameoista numero A113:seen löytyy youtubesta kolmiosaisena, joista ensimmäinen osa on seuraa tässä. Älä siis katso jos haluat tehdä etsintä työsi ihan itse! Osa 2 täällä ja osa 3 täällä.

Video valottaa myös kahden merkittävän esineen lampun ja pallon olinpaikat eri Pixar kuvissa. Nämä ovat esineet Disney Pixarin ensimmäisestä lyhytelokuvasta Luxo Jr. vuodelta 1986.

Studio 123 saa tänä vuonna sisaryhtiön, Kino 123:n. "Pikkuinen" nousee uuteen kauppakeskus Veturiin syksyllä. Kasvutarinaa voi seurata Kino 123:n blogista, jossa on meneillään jo ensimmäinen juuri Pixariin liittyvä kilpailu. Jos liityt lukijaksi viimeistään huomenna ennen klo 01.23, osallistut Autot 2 blu-rayn arvontaan! Lisää Autot 2 elokuvan salaisuuksista voit lukea kyseisestä blogimerkinnästä! Eikun bongailemaan!

Odotusten arvoisia 2012

2012-01-13T19:12:00.005+02:00

Olen saanut suhteellisen mukavan hurmion mielenkiintoisista trailereista ja nyt tahdon lätkiä yhteenvedon kaikista niistä, jotka ovat odottamisen arvoisia:

Rautarouva (27.1)

The Artist (2.3)

Nälkäpeli (23.3)

Kerro kerro kuvastin (Mirror mirror) (30.3)

Ironsky (4.4)

- joka tulee studio123:een kiertueen merkeissä JO 16.3!!! Liput voi varata täältä

Snow White and the Huntsman (8.6)

Yön ritarin paluu (25.7)

Hobitti: Odottamaton matka (12.12)

Moonrise Kingdom (?)

Unohtuiko joku?

Sherlock Holmes: A Game of Shadows

2012-01-08T14:10:00.003+02:00

Ohjaaja: Guy Richie

Musiikki: Hans Zimmer

Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Jared Harris, Noomi Rapace, Rachel McAdams, Stephen Fry & Kelly Reilly

Kesto: 2h 7min

Ikäraja: 13

Tohtori Watsonin valmistautuessa purjehdukseen avioliiton satamaan, on Sherlock Holmes kietonut mielensä rikosverkon ympärille. Itävallan kruununprinssin "itsemurha" haiskahtaa Holmesin nenään murhalta ja hän näkee siinä sekä useassa muussakin tapauksessa yhteyden yhteen ja samaan mieheen: James Moriartyyn (Jared Harris), arvostettuun professoriin. Watsonin polttareitten varjolla Holmes saa lisäsyyn mennä nuuskimaan herrainkerholle ja mukaan menoon liittyy Holmesin vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen veli Mycroft (Stephen Fry). Sillä aikaa kun Watson keksittyy vaihtamaan vapaalle, tapaa Holmes ennustaja Madame Simzan (Noomi Rapace), jolla on myös oma osuutensa Holmesia kiehtovassa tapahtumien kasassa. Sim liittyy omien motiiviensa johdattamana ratkomaan Holmesin ja Watsonin ohella tätä suurta ja monipolkuista mysteeriä. Matkaamme Englannista Ranskaan, sieltä Saksaan ja vielä lopulta kaikki ratkeaa Sveitsissä. Voitto saattaa tosin vaatia uhrauksia.

Vuoden 2009 Holmesista en tarinallisesti muista paljoakaan, mutta muistan pätkän olleen hyvä, erittäin viihdyttävä ja erikoinen versio Holmesista. Näyttelijät olivat kauttaaltaan loitokkaita ja elokuvahan vaikutti eritoten suhtautumiseeni Robert Downey Junioriin.

Jatko-osa vaikuttaa edeltäjäänsä hiotummalta ja toiminta päinvastoin särmikkäämmältä. Elokuva on ylpeästi 2D ja polkee maahan 3D räpellykset näyttävyydellään. Sairaan siistejä hidastuksia löytyy, eikä ne ole Snyder tason hiiiiiidaaaaaaastuuuuuksiiiiiaaaaa, vaan juuri oikein rytmitettyjä, jotka vie tapahtumia eteenpäin. Kohtauksessa, missä Sherlock, Watson ja Simza pakenee metsässä juosten on sellaista ryminää ja rytinää ja kääntöä ja vääntöä, että hämmästyt tajutessasi "hei, nehän vain juoksee pakoon metsässä, kui siistiä!".

Robert Downey jr. ja Jude Law ilmentävät pääkaksikkoa, niin hyvin ettei aina muista heidän vain näyttelevän. Holmesin ja Watsonin keskeinen sanailu ja kuitenkin pinnan alla piilevä syvä välittäminen toisistaan, tekee heistä olennaisen osan elokuvan ydintä. Positiivinen yllätys oli itselleni mainiosta Fringe-sarjasta tuttu Jared Harris nerokkaana, mutta tunnekylmänä Moriartynä. Stephen Fry ei tuota pettymystä, vaan joutuu pikemminkin hillitsemään ylitsevuotavaa karismaansa. Mieleen jäi myös Mycroftin höpsähtänyt palvelija Stanley, joka kylläkin esiintyy vain parissa kohtauksessa. Kaikki naisvahvistukset taas jäävät auttamattomasti sivuun vahvempien persoonien hallitessa näyttämöä.

Musiikki jää kivasti asumaan korvakäytäviin ja ainakin allekirjoittanut luukuttaa soundtrack:iä vielä pitkään katsomisen jälkeen. Se eräs saksalainen herra tekee vähän turhan koukuttavaa leffamusaa.

2011/2012

2012-01-05T12:35:00.000+02:00

Ensiksi HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012 ITSE KULLEKIN! :)

Vuodelle 2011 menin tekemään uuden vuoden lupaukset, joista voi tarkemmin katsoa täältä. Ensimmäinen osa käsitti lihattoman tammikuun, josta voin kertoa ylpeänä suorituneeni. Toinen osio meni sitten vähän niin ja näin....

Lupaushan koski kirjaa "1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran elämässään" ja lupauksen aikaan olin katsonut listasta minimaaliset 7,1 prosenttia ja itseäni lainatakseni
"otan tavoitteeksi parantaa tuosta HUOMATTAVASTI tämän vuoden loppuun mennessä!"

Alkuvuodesta tavoite lähti rullaamaan ihan hyvin ja etenkin maalis-, huhti- ja toukokuussa olin oikein aktiivisena katselemassa listan kuvia. Sitten tahti näiden elokuvien kohdalla alkoi hiipua, vaikka niitä ahkerasti lainailin ja nauhoitin (mutta en sitten katsonut kuitenkaan). Vuoden loppupuolella tuli jo parikin kuukautta etten katsonut mitään listalta vaan "katson sitten ensi kuussa tooosi monta!" niin varmaan.

Vuoden 2011 aikana kävin 41 kertaa elokuvateatterissa katsomassa leffoja. Kotioloissa tai kavereiden luona tuli katsottua n. 99 itselleni uutta elokuvaa, aiemmin nähdyistä elokuvista puhumattakaan. Noista 99:stä elokuvasta kuitenkin vain 29 on 1001-listan leffoja, joten prosentti osuus kasvaa vain n. 10 prosenttiin alkuperäisestä 7,1:stä prosentista. Tämä ei ollut ihan niin huomattava parannus kuin mitä alunperin ajattelin, joten tämä osuus menikin penkin alle..

Tässä ne 29 1001-listan kuvista katsotut:

Taivaalliset olennot (1994)

Tuulen viemää (1939)

Wizard of Oz (1939)

Casablanca (1942)

007 ja kultasormi (1964)

Aamiainen Tiffanylla (1961)

Little miss sunshine (2006)

Singing in the rain (1952)

3. asteen yhteys (1977)

Psyko (1960)

L.A. Confidential (1997)

Prinsessa Mononoke (1997)

Punainen virta (1948)

Nuori kapinallinen (1955)

Menetetty maa (2007)

Full metal jacket (1987)

Kauriinmetsästäjä (1978)

Pahan kosketus (1958)

Hotelli Firenzessä (1986)

Matka kuuhun (1902)

Kummisetä (1972)

Kummisetä 2 (1974)

Seven (1995)

Nainen Shanghaista (1947)

Apocalypto (2006)

Pan’s labyrint (2006)

The Queen (2006)

Schindlerin lista (1993)

Glory (1989)

Vuoden 2012 aikana jatkan 1001-listan elokuvien katsomista, mutta en pistä siihen mitään tavoitetta. Sen sijaan lupaukseni vuodelle 2012 on katsoa omasta leffahyllystä kaikki ne elokuvat, joita en ole vielä katsonut. Näitä on 27 kappaletta. Tämän lisäksi lupaan katsoa lainahyllyssä tällä hetkellä olevat elokuvat (8 kpl) ennenkuin lainaan/vuokraan yhtään uusia. JA vielä lisäksi lupaan katsoa vuoden loppuun mennessä kaikki rästissä olevat elokuvat digiboksista, joita siellä onkin nyt 26 kappaletta.

New Year's Eve

2011-12-28T14:57:00.001+02:00

Ohjaaja: Garry Marshall
Pääosissa: Michelle Pfeiffer, Zac Efron, Robert De Niro, Halle Berry, Alyssa Milano, Cary Elwes, Jessica Biel, Carla Gugino, Sarah Paulson, Til Schweiger, Katherine Heigl, Jon Bon Jovi, Sofia Vergara, Ashton Kutcher, Sarah Jessica Parker, Lea Michele, Abigail Breslin, Hilary Swank, Ludacris, Josh Duhamel, John Lithgow, Yardley Smith, Matthew Broderick, Seth Meyers & Hector Elizondo
Musiikki: John Debney
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 3

Missä elokuvassa on kaksi kissanaista, Lisa Simpson ja loputon määrä tuttuja naamatauluja? Vastaus on New Year's Eve

Elokuva sijoittuu New Yorkiin, missä ihmiset valmistautuvat maagiseen uuden vuoden iltaan kukin omilla tahoillaan. Valentine's Day:n tapaan seurattavia tarinoita on monen monta, mutta loppua kohden ne nivoutuvat yhteen. Kuka odottaa ja ketä? ketkä saavat toisensa ja ketkä eivät? kumpi vauva syntyy lähempänä keskiyötä? Ilmassa on toivoa, odotusta ja välittämistä.

New Year's Eve alusta hieman yli puoleen väliin on kamala. Niin monen hahmon vilistessä ei saa kenestäkään otetta, syventymisestä puhumattakaan. Moni kohtaus tuntuu muoviselta, huumori teennäiseltä ja ihmissuhteet pakotetuilta. Kaikista suurista nimistä huolimatta, toivo tuntuu hiipuvan ja ykä nousevan.

Sitten puolen välin jälkeen alkaa viimein tapahtua. Hahmojen yhteyksiä aletaan valottaa ja jännityksen kiukaaseen viskataan kiivaaseen tahtiin lisää löylyä. Se hahmo, mikä aikaisemmin aiheutti vain unetuksen, alkaakin kiinnostaa. Havahdut siihen, että salakavalasti oletkin muodostanut jo lievän kiintymyksen moniin hahmoihin ja palat halusta saada tietää miten heidän käy. Loppumetreillä olen jo täysin nauliintunut ja awww efekti ei ole kaukana. Mitä ihmettä tapahtui? Muistat elävästi elokuvan olleen niin kliseinen ja tyhjänpäiväinen ja naurettava, mutta siltikin sinulle jää käteen hyvä mieli.

Lopputekstien aikana seuraa hauska hupailupätkä

Jouluntoivotukset 2011

2011-12-24T23:32:00.000+02:00

Hobittipäivitys 8 - TRAILERI

2011-12-21T12:40:00.003+02:00

"THEY ARE COMING!"

Siinä se nyt on!!!!

Tunnistustehtävä 17

2011-12-20T14:58:00.005+02:00

Edellinen tehtävä on kahta nimeä vaille tunnistettu, joten rohkenen heittämään ilmoille samaa disneyn pahislinjaa naisekkaammassa muodossa:

a) nimi?
b) elokuva?

Kuvaa saa jälleen suuremmaksi klikkaamalla sitä!

P.S. Joukossa on hämäyksenä yksi epädisney hahmo! Kuka?

Tunnistustehtävä 16

2011-12-18T13:20:00.007+02:00

Varastossa olisi oscar hemmo aiheinen tehtävä, mutta nyt ei innosta laittaa sitä tänne, vaan sorrun taas animaatioihin! Olkoon vaikka sitten joulun odotuksen kunniaksi tälläinen rutkasti hauskempi haaste, nimittäin teemana on Disneyn miespahikset! *pahisnaurua*

a) nimi?
b) elokuva?

Älä tihrusta, vaan klikkaa kuvaa isommaksi!

Tiesitkö että: Matrix trilogia

2011-12-17T20:28:00.005+02:00

Nicholas Cage kieltäytyi Neon roolista. Myös Tom Cruisea, Will Smithiä ja Leonardo Dicapriota harkittiin rooliin

Ennen kuvausten alkua päänäyttelijät joutuivat treenaamaan 4 kuukautta taistelulajeja

1. elokuvassa soi muun muassa seuraavat kappaleet ” Threat Mix” ja ” Exit Mr. Hat”, joista molemmat ovat sanan ”The Matrix” anagrammeja

Morpheuksen harkittiin Gary Oldmania ja Samuel L. Jacksonia

Arkkitehdin rooliin pyydettiin Sean Conneryä, mutta tämä kieltäytyi koska ei ymmärtänyt käsikirjoitusta

Symbolit tietokoneitten ruudulla sisältävät käännettyjä kirjaimia, numeroita ja japanilaisia katakana merkistöä

1. elokuvassa Oraakkelin keittiössä näkyy latinaksi lause "Know thyself", joka on sama lause kuin Apollonin temppelissä, jossa Delfoin oraakkeli Pythia lausui ennustuksiaan.

Neo:n anagrammi on ”One”, joksi häntä myös kutsutaan elokuvissa

Värimaailma muuttuu riippuen siitä oletko oikeassa maailmassa, matrix:ssa vai jossain muualla. Matrix:ssa väritys on vihertävä, oikeassa maailmassa värit ovat normaalit ja esimerkiksi taistelu simulaatiossa värimaailma on kellertävä

Luku 101 esiintyy useamman kuin kerran elokuvissa

”Hammer” on erään aluksen kutsumanimi, sillä sen oikea nimi ”Mjolnir” on niin vaikea lausua. Jos olet nähnyt edes elokuvan Thor, tiedät mikä Mjolnir on.

2. elokuvassa kun Merovingian kiroaa ranskaksi, hän vain latoo kirouksia toisensa jälkeen. Englanniksi litanja on "Goddamn Whore Filthy Shithouse Jerk Bugger of your mother."

Matrix Reloaded, Revolutions ja videopeli Enter the Matrix kuvattiin samaan aikaan

Movie Monday # 29 Top 5

2011-12-16T13:08:00.000+02:00

Movie monday summaa yhteen kuluneen vuoden parhaimmistoa utelemalla tämän vuoden viimeisessä haasteessa 2011 top 5 elokuvat. Jätän tästä nyt pois alkuvuodesta (Suomessa myöhässä) ilmestyneet oscar elokuvat ja keskityn muihin. Tässä tulee parhaista parhaat, best of the best suositusten saattelemana:

5. Hullu hölmö rakkaus

"Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on" (arvostelu)

musaherkku

4. Harry Potter and the Deathly Hallows part 2

"Kuoleman varjelukset osa 2 oli kertakaikkisen nautittava kokonaisuus: pelkkänä elokuvana oikein katsottava, mutta saagan päätösosana myöskin pienoinen spektaakkeli, jossa ei kuitenkaan ammuta yli. Loppuun oli saatu elokuvan keinoin sitä lämpöä, joka hohkasi vahvimmillaan ensimmäisessä elokuvassa ja tässä sitoo nyt Potter-saagan yhteen pussukkaan kauniille rusetille." (arvostelu)

musaherkku

3. X-men: First class

"X-Men: first class on aidosti onnistunut suoritus ollakseen supersankari elokuva. Edelliset kolme elokuvaa ei ole suinkaan unohdettu, vaan niihin viitataan ja niistä lypsetään muutamia mehukkaimpia marvel hetkiä tähän elokuvaan." (arvostelu)

musaherkku ja toinen

2. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

"Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva." (arvostelu)

1. Drive

"Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi." (arvostelu)

musaherkku ja toinen

Movie Monday # 28 - Iloinen yllätys

2011-12-15T17:00:00.005+02:00

"Mistä elokuvasta et odottanut pitäväsi? Olit skeptinen, ehkä joku muu pakotti katsomaan sen. Lopulta piditkin siitä paljon. Mikä leffa on ollut iloinen yllätys?"

Vuonna 2008 suostuin lähtemään mieheni elokuvaseuraksi katsomaan elokuvaa Indiana Jones-Kristallikallon valtakunta. Hän oli nähnyt aikaisemmat elokuvat ja odotti tätä osaa innolla. Minä päinvastoin en ollut nähnyt siinä vaiheessa ainuttakaan Indiana Jones elokuvaa, sillä jostain syystä nämä eivät olleet osa minun siihen astista elämää, eikä minua oikeastaan kiinnostanut tutustuakkaan. Sillä: "mitä hohdokasta voi muka olla Harrison Fordissa hillumassa ruoskan ja hatun kanssa olevinaan niin macho äijää niin macho äijää?" Vaikka minulle kuinka etukäteen oli kerrottu tiivistelmä näistä elokuvista ja tyypillisistä jutuista, mitä elokuvissa esiintyy en löytänyt huumoria läheskään samalla tasolla näistä tempauksista kuin mieheni. Elokuvan jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että en tule ymmärtämään tai edes sietämään kyseistä elokuvaa ennenkuin olen katsonut ne kolme elokuvaa, jotka sitä edelsivät.

Nyt en kuollaksenikaan muista ajankohtaa milloin tarkalleen katsoin nämä kolme muuta, mutta muistan kyllä fiilikset ensimmäisen leffan jälkeen "omg, mitä olen missannut!" ja "miksei kukaan kertonut että tässä on Gimli??". Kadonneen aarten metsästäjät esittelee Indiana Jonesin, karismaattisen arkeologi hemmon, joka silmälasit nenällään ja puku päällä on kunnioitettava professori ja toisaalta fedora hattu päässä, ruoska kourassa ja nahkatakissaan seikkailuja kaihtamaton sankarihahmo. Elokuvan tyylissä ja huumorissa oli samaa kuin upeassa Star Wars-saagassa, joten se oli helposti lähestyttävissä. Siltikään en ollut vielä täysin myyty.

Tuomion Temppelin pärähtäessä käyntiin tiedät jo kuka kukin on ja mitä voi odottaa. Olo ei ole enää ollenkaan ulkopuolinen, sillä tunnet elokuvan maneerit, mutta silti siinä on aivan uutta katsottavaa. Seikkailua ja rytinää on enemmän kuin laki sallii ja jopa yhdeksi ärsyttävimmäksi elokuva hahmoksi listattu Willie Scott naurattaa ja piristää erilaisuudellaan.

Indiana Jonesin ollessa nyt tuttu katsojalle, voidaan Viimeisessä ristiretkessä valoittaa hänen menneisyyttään. Isäukkokin pääsee valkokankaalle suhu-s sean conneryn muodossa. Tarina lähentelee ensimmäisen osan vetovoimaa. Ympyrä sulkeutuu.

Alkuperäisen kolmikon jälkeen Kristallikallon valtakuntaa katsoo uusin silmin "ei tää nyt niin huono ollutkaan!"

Movie monday haaste

Movie Monday # 28 - True Story

2011-12-09T19:00:00.003+02:00

"Mitä sellaista elokuvaa, joka kertoo jostain todellisesta henkilöstä, sinä rakastat sydämesi pohjasta tai yksinkertaisesti vain pidät upeana kuvauksena kyseisestä henkilöstä? Tai onko jostain pitämästäsi todellisesta henkilöstä tehty elokuva, josta et pidä lainkaan?"

Allekirjoitan ainakin Movie Mondayn haasteen kuvanakin olevan elokuvan Tunnit, joka kertoo kirjailija Virginia Woolfin elämästä, teoksista ja niiden vaikutuksesta. Walk the line oli myös todella hyvä kuvaus Johnny Cashin elämästä. Mieleen on jäänyt myös Frank Abagnalen elämänkertaan perustuva elokuva Ota kiinni jos saat.

Aivan erityisesti pidän kuitenkin kuninkaallisista kertovista elokuvista, olivat ne sitten historiallisesti kuinka paikkaansa pitämättömiä tahansa. Marie Antoinette oli katsottava ja minkä tahansa Elizabeth elokuvan katsoisin oitis. Tästä joukosta parhaimmiksi nousevat silti The Queen ja Kuninkaan puhe, joista jälkimmäinen oli edellisen vuoden elokuvatarjonnan ykkösiä.

P.S. Blogissa tulee olemaan suurella todennäköisyydellä hiljaista tässä kuussa, sillä joulu on vienyt minut mennessään!

In time

2011-12-03T10:00:00.002+02:00

Ohjaaja: Andrew Niccol
Käsikirjoitus: Andrew Niccol
Musiikki: Craig Amstrong
Pääosissa: Justin Timberlake, Amanda Seyfried, Cillian Murphy, Vincent Kartheiser, Olivia Wilde, Alex Pettyfer & Johnny Galecki
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 45min

In time näyttää uudenlaisen eikä kovin ruusuisen tulevaisuuden näkymän, jossa ihmisten ikääntyminen pysähtyy 25 vuoden ikään. Toisin sanoen, saatat olla eläkeläinen, mutta näytät edelleen menevältä kaksvitoselta. Kolikon kääntöpuoli paljastaa, että täytettyäsi sen 25 vuotta, on sinulla enää vuosi elinaikaa kädessä tikittävässä kellossa, ellet ansaitse sitä lisää. Aika on korvannut rahan valuuttana ja esimerkiksi töitä tekemällä pystyy ansaitsemaan lisää aikaa, mutta vastaavasti menojakin löytyy, joihin sitä aikaa taas hupenee. Koska nallekarkit eivät ole menneet tasan, on toisilla ihmisillä naurettavan vähän ja toisilla taas naurettavan paljon aikaa. Aika-arvoiltaan erilaiset ihmiset asuvat eri yhteiskuntaluokissa, eri aika-alueilla. Rajoja saa ylittää, mutta mitä korkeammalle haluaa, sen kalliimmaksi käy.

Will Salas (Justin Timberlake) asuu pahnan pohjimmaisella alueella, slummissa, äitinsä Rachelin (Olivia Wilde) kanssa. Eräänä iltana paikallisessa Will auttaa järjettömän rikkaan aikapohatan karkuun kulmakunnan pahiksilta ja herää itse seuraavana päivänä hillitön määrä aikaa käpälässään. Pohatta on kuollut ja Will:iä syytetään murhasta. Aikaa valvoo timekeeper-joukot, jotka kirjaimellisesti elävät vain päivä kerrallaan ja pitävät huolta, että aika pysyy juuri siellä missä pitääkin. Will sekoittaa heidän kuvioitansa pahemman kerran ja etenkin heidän joukkojensa vanhimpia edustava Raymond Leon (Cillian Murphy) ei aio päästää "murhamiestä" helpolla pakoon. Ylitettyään aikarajoja, saapuu Will parhaimmiston vyöhykkeelle, jossa tämä menee iskemään silmänsä rikkaista rikkaimman miehen tyttäreen.

In time on vähintäänkin mielenkiintoinen teos omaperäisellä visiollaan, unohtamatta kuitenkaan viihdettä ja toimintaa. Elokuva herättelee moraalisia kysymyksiä: "Jos näin olisi, miten itse toimisin samassa tilanteessa?" "Miksi aina joillakin on paljon, kun toisilla ei ole käytännössä mitään?" "Onko oikein varastaa, jos tarkoitusperät ja seuraukset ovat suurelle osalle hyvät?" "Ratkaiseeko motiivi, teko vai seuraukset?"

Justin Timberlake on henkilö, jota allekirjoittanut on fanittanut ensimmäisen sooloalbumin Justified:n julkaisun jälkeen. Herra on pirun lahjakas pakkaus ja kovin lupaavalta on tämä elokuvapuoli vaikuttanut tähän asti. In timessa Justin tekee niin ikään oikein kelvollista työtä ja juttu toimii yksiin Amanda Seyfriedin kanssa. Itse Amandalta olisin toivonut enemmän, itse roolihahmolta siis, johon olisi voitu iskeä enemmän kipinää. Cillian Murphy on jälleen loistokas, kuinkas muutoin.

In Time on filosofinen ja viihdyttävä tapaus, joka jaksaa vitsailla ajan ilmaisuilla.

P.S. Traileri jää nyt laittamatta, sillä mielestäni ne kaikki spoilaavat liikaa juonesta

Roxx Deckerin tunnustukset ja haasteet

2011-11-24T22:19:00.000+02:00

Roxx Decker eli Mira heitteli minua haasteilla jo aikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi tehdä tätä aikaisemmin. Ongelmana on se, että nämä nyt ei liity elokuviin kuin pienissä määrin, vaan minun tulisi kertoa itsestäni. Mitä kaikkea voin elokuva-aiheisen blogin puitteissa kertoa itsestäni? Mitä minun kannattaa kertoa itsestäni? Kiinnostaako ketään? Sitten muistin taas jotain: Tämähän on minun bloginin, joten minähän saan kirjoittaa ihan mistä haluan! muhahahaa

RUUSUTUNNUSTUS

1. Lempiruokani?
- Mitä epäterveellisempää, sitä luultavammin pidän siitä. Mäkkäri on rakkaus

2. Lempimakeinen?
- Hirveästi en makeaa syö, joten paha sanoa. En pysty muistamaan milloin olisin edes suklaata ostanut...hmm.. ehkä suffelipuffit

3. Lempilukemistani?
- Taitaa kallistua fantasian puolelle. Aina on yöpöydällä joku kirja kesken ja viimeisimpänä on nyt ollut David Eddingsin opukset

4. Lempipaikka käsitöille?
- En ymmärrä kysymystä, mutta googletettuani huomasin että haasteelle on käynyt rikkinäiset puhelinlangat ja kyseessä on ollut aluksi "lempitapasi tehdä käsitöitä?" ja vastaus on neulominen

5. Lempielokuviani?
- En usko, että ketään yllättää jos vastaa Taru Sormusten herrasta trilogian, sillä se nyt vain on mulle se THE movie. Todella paljon tykkään myös elokuvista American Beauty ja Tahraton mieli

POKAALITUNNUSTUS

Tässä pitää kertoa 10 uutta asiaa itsestäni eli tässä tulee nyt sellaista, mitä ei pitäisi ennestään tietää vain blogia lukemalla minusta:

1. 3 LASTA
- Omistan 2 kissavauvaa (alle vuoden ikäisiä) sekä koiran (11 vuotta)

2. OLEN MYYRÄ
- Näköni on tooooooooosi huono. Ilman laseja tai piilolinssejä ei elosta tulisi mitään. Piilolinsseistä tykkään kyllä miljoona kertaa enemmän kuin laseista, sillä ne näyttävät paremmilta ja ennenkaikkea ovat paljon mukavammat pitää

3. AVOPUOLISO
- Mies asuu saman katon alla, yhdessä on kohta liikuttu 4 vuotta

4. TÄYSIN EPÄFESTARI IHMINEN
- Olen Miran täysi vastakohta, sillä en ole tainnut koskaan käydä festareilla ja keikoillakin käyn todella harvoin. Onhan se hieno kokemus, mutta ei ilmeisesti niin hieno, että jaksaisin maksaa siitä. Elokuvat haukkaa aina isomman kakun

5. MUUMIT
- Olen muumifani (kuka suomalainen ei olisi?) ja ollut sitä ihan natiaisesta lähtien

6. VANHIN JA VIISAIN
- Minulla on kaksi nuorempaa veljeä, joten olen se vanhin ja luonnollisesti se viisain

7. KAMMOAN
- Jos Kaunaa ei lasketa, vaan pysytään oikean elämän asioissa, niin kammoan ehkä eniten neuloja

8. LISTAT
- Tykkään tehdä listoja kaikenlaisesta. Ei vain perus kauppalistoja, vaan esimerkiksi "mitä pitää tehdä tänään"-listoja, "mitä elokuvia vuokraan seuraavaksi"-listoja,"mistä kirjoittaa blogiin"-listoja

9. JOULUJOULUJOULU
Tunnustaudun kunnon jouluihmiseksi. Tykkään joulun ajasta, tunnelmasta, koristeista, kaikesta! Joulukorttien väsäys on jo alkanut

10. VUODEN SALDO
-Tänä vuonna olen käynyt elokuvateatterissa katsomassa 38 elokuvaa

Haasteet eteenpäin seuraaville: A Little Sneak Peek, Päämäärätön oleskelu, Artun leffablogi, Kapriksesta kurkumaan, kukkasissan, Love art like i do, maiSky & Ruudukko

Movie Monday # 26 - Xmas time

2011-11-22T18:24:00.002+02:00

Movie Monday:ssa ollaan jo joulutunnelmissa:

"Nyt kyselläänkin sinun jouluusi kuuluvia elokuvia - luoko kulkusten kilinää ja harrasta fiilistä sinulle parhaiten herkkä Pikku Naisia vai kenties Jack Skellingtonin Sandy Claws? Vai haluatko rentoutua täysillä Love Actuallyn tahtiin, nauraa höröttää lukuisille jouluaiheisille animaatioille vai nostalgisoida Yksin Kotona -leffoja tuijottaessa? Sinun jouluelokuvasi ei tietenkään tarvitse liittyä itse jouluun juonensa kannalta, se voi olla jotain, joka on jostain toisesta syystä juurtunut kiinni juuri tähän tiettyyn vuodenaikaan."

Tähän pystyy jo vastaamaan viime vuoden joulukuussa tekemälläni Top5 jouluelokuvat-listalla, joista jokainen voisi olla minun jouluuni kuuluva elokuva. Jokavuotisiin lapsuudesta kumpuaviin perinteisiin haluan myös lisätä ilmeisen suositun Joulupukki ja noitarumpu elokuvan sekä Samusirkan joulutervehdyksen. Aivan uusi jouluelokuvani, joka tulee olemaan jokavuotinen sellainen, on...

Shrekin vihreä joulu

Tykkään hirmuisesti Shrek-elokuvista ja niiden maailmasta, joten tämä lisäpala sitä ihanuutta vielä jouluaiheisena, sopii minulle kuin sukka jalkaan.

TV Poiminta: Muumipeikko ja pyrstötähti

2011-11-19T21:40:00.004+02:00

Sunnuntai 20.11, TV2 Klo 11.30

Japani/Hollanti/Suomi, 1992
Ohjaaja: Hiroshi Saito
Äänirooleissa: Rabbe Smedlund, Pertti Koivula, Elina Salo, Ulla Tapaninen, Matti Ruohola, Jyrki Kovaleff, Leena Uotila, Misa Palander, Ilkka Merivaara, Tapio Hämäläinen & Markku Huhtamo
Musiikki: Pierre Kartner
Kesto: 1h 15min
Ikäraja: S

Tove Janssonin kirjaan perustuva iki-ihana muumiseikkailu tulee taas töllöstä!

Muumilaaksossa on rauhaisaa, muumipappa rakentelee siltaa ja mamma hoitaa kotia. Muumipeikko, myy ja nipsu tekevät eräänä päivänä retken rannalle ja tämän reissun aikana nipsu löytää luolan ja muumi kauniin helmen. Eräänä sateisena iltana rauhallista eloa tulee sekoittamaan filosofi piisamirotta, joka ensinnäkin menetti kotinsa muumipapan rakennettua sillan, mutta ennenkaikkea hän ennustaa suuren katastrofin saapumisen. Seuraavan päivänä onkin mystisesti nokea satanut pitkin puutarhaa ja pihamaata. Muumi, pikku myy ja nipsu päättävät lähteä tähtitorniin kysymään tarkempia tietoja tähtitieteilijöiltä. Vaaroja pursuilevalla matkalla muumi joukkoineen tapaa nuuskamuikkusen, niiskun ja niiskuneidinkin. Mitä muumit voivat tehdä, kun heille selviää että muumilaaksoa lähestyykin pyrstötähti!

Omaan lapsuuteeni vahvasti kuulunut muumipeikko ja pyrstötähti on aivan mahtava kaikenikäisten elokuva, joka on lasten elokuvien tasolla aidosti jännittävä ja ihanan omaperäinen (kuten kaikki mihin tove jansson on ikinä koskenut). Muumien ja muiden hahmojen lausahdukset ja kielenkäyttö on jo absurdiuudessaan jotain niin hilpeän uskomatonta, että siitä jaksaa innostua vielä monien vuosien jälkeenkin.

"Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat!"

Ääninäyttelijät ovat muutoin samat kuin tv-sarjassa, paitsi nuuskamuikkusen, nipsun ja niiskuneidin. Tämän eron huomasi jo lapsena, mutta ei se kyllä katsomiselämykseen millään lailla vaikuttanut! Suosittelen suurella lämmöllä :)

Movie Monday # 25 - Hävettää myöntää, mutta...

2011-11-15T13:43:00.000+02:00

Kohta ollaan takaisin Movie monday kartalla!

"Mitä elokuvaa, jonka "kaikki" ovat nähneet ja joka sinunkin olisi pitänyt katsoa jo ajat sitten, et kuitenkaan ole koskaan nähnyt? Ja sinua hävettää myöntää tämä, joten aina kun kyseinen leffa tulee puheeksi, välttelet aihetta tai heittelet ympäripyöreitä juttuja peittääksesi nolostumisesi? Asian ei välttämättä tarvitse edes aiheuttaa häpeää, mutta kaikilla meillä on näitä tällaisia aukkoja yleissivistyksessä."

Tähän haasteeseen on helppo löytää vastauksia, mutta sitten paljon vaikeampi myöntää niitä! Itselläni on asteroidin kokoisia aukkoja elokuvasivistyksessäni, joita yritän jatkuvasti paikkailla, mutta veikkaan että menee kaaaaaaaauuaaan ennenkuin tuntuu, että olisi nähnyt "kaiken". Valehtelemaan en ala, sillä sekös vielä nolompaa olisi, kun siitä jäisi kiinni. Suoraan voin sanoa jo alkuun, että esimerkiksi muutaman muunkin blogeissa mainittua Tuntematonta sotilasta en vain ole jaksanut katsoa, koska se ei vaan jaksa kiinnostaa.

Tässä muutamat häpeäpilkut trailerin muodossa:

Nämä kaikki haluan todella todella kovasti vielä nähdä ja itse asiassa viimeisin on jo odottamassa tuolla lainahyllyssä katsomistaan!

Movie Monday # 24 - Eläinystävämme

2011-11-14T17:47:00.005+02:00

Kirin taas Movie Mondayn haasteita kiinni ja nyt vuorossa eläinaiheinen sellainen:

"Olitko sinä niitä lapsia jotka kuluttivat juuri eläinaiheiset VHS:t puhki? Ehkäpä toivoit joululahjaksi omaa eläinystävää, aivan samanlaista kuin siinä elokuvassa oli? Onko se rakkaus kestänyt tähän päivään asti? Mikä eläinaiheinen elokuva saa sinussa edelleen sen lämpimän tunteen aikaan?"

Kyllä, olen ollut eläinaiheisten elokuvien suurkuluttaja ja kyllähän ne kolahtaa edelleen. Tykkään juuri sellaisista hyvänmielen eläinelokuvista, joissa lopulta käy hyvin. Omasta listauksestani suljen heti ensimmäisenä pois animaatiot, etten istu tässä vielä huomennakin. Tässä tulee tämän eläinystävän nostalginen listaus mieltä lämmittävistä eläinelokuvista kuvamuodossa:

PS. Uudempaa edustava pingviinien matka on myös aivan ehana :)

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

2011-11-12T16:24:00.002+02:00

Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Moffat, Edgar Wright & Joe Cornish
Musiikki: John Williams
Pääosissa: Jamie Bell, Andy Serkis, Daniel Craig, Simon Pegg & Nick Frost
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 11

Motion capture tekniikkaa käyttäen on Hergén Tintti maailmoineen tuotu valkokankaalle huikean näköisenä teoksena, joka kumartaa syvään sarjakuville.

Reportteri nuorukainen Tintti (Jamie Bell) bongaa markkinoilta komean purjelaivan pienoismallin ja päättää ostaa sen. Välittömästi ostotilanteen jälkeen Tintti huomaa pienoismallin olevan haluttua tavaraa ja eräskin hämärä herra Sakarin (Daniel Craig) yrittää suostutella Tintin myymään sen. Tintti kieltäytyy päättäväisesti, mutta suuri halu saada selville laivan mysteeri nostaa auttamattomasti päätään. Uteliaisuus johdattaa Tintin salaisuuksien jäljille, josta suuri seikkailu voikin alkaa. Rinnalla kulkee uskollinen sekä neuvokas koira Milou ja auttamassa häärii myös humoristinen etsiväkaksikko Dupond ja Dupont (Pegg & Frost). Merkittävin kohtaaminen sattuu kuitenkin alkoholiongelmaisen ja jos jonkinmoisia sanoja suoltavan merikapteeni Haddockin (Andy Serkis) kanssa, jolla on tärkeä osuus arvoituksen ratkaisemisessa.

Steven Spielberg ja tuottajana häärivä Peter Jackson ovat molemmat tunnustautuneet Tintti-faneiksi ja se näkyy mitä parhaimmalla tavalla Yksisarvisen salaisuudessa. Kyseessä ei ole silloin vain asiansa osaavista ihmisistä tekemässä työtänsä, vaan myös faneista, jotka haluavat välittää rakastamaansa asiaa eteenpäin. Jacksonia onkin kiittäminen päätymisestä motion capture tekniikkaan, eikä näyteltyyn versioon mitä Spielberg alunperin kaavaili. Ilman epäilystäkään päätös on oikea, sillä ei tästä olisi saatu kuin naurettavaa aikaseksi yrittämällä maskeerata näyttelijät roolihahmojensa näköiseksi. Motion capture antaa enemmän vapauksia toteuttaa elokuvan taikaa Hergélle entistä uskollisempana.

Elokuvan ulkomuoto on kokonaan oma lukunsa, se on nimittäin pöyristyttävän hieno. Se ei ole täysin realistinen eikä sarjakuvamainenkaan, mutta kuitenkin täysin luontevan näköinen ja samaan aikaan lumoava. Soraääniä useasti kirvoittava 3D tehostaa elokuvaa ja kerrankin toimii oikealla paikallaan. Suosittelen siis paikkaa lähellä valkokangasta, jotta kokemus paranee, kun näyttää melkein siltä, että voisit upota mukaan Tintin maailmaan.

Elokuva tekee suuren palveluksen sarjakuville, joiden pariin varmasti eksyy uusia lukijoita. Itsellekin heräsi taas kiinnostus käydä lainaamassa joskus lapsena viimeksi luettuja Tinttejä lähikirjastosta. Hämmästyttävää on myös ikäjakauma Tintin katsojakunnassa, joka on "vauvasta vaariin" ikärajan puitteissa. Muutamat vanhempaa päätä edustavat ovat kertoneet Tinttien olleen nuoruudessaan kova juttu ja sarjakuviin on todeteolla perehdytty ja Tintti elokuva onkin ollut monelle heistä samalla ensimmäinen 3D-kokemus. Mikä sen parempi tilaisuus kokea sekin, kun samalla siinä on jotain itselleen kovin tuttua ja turvallista. Elokuva pystyy myös tarjoamaan eri sukupolvien edustajille uuden keskusteluväylän, kun se nuoruudessaan Tinttejä lukenut tuokin lapsenlapsensa, joka ei ole moisesta kuullutkaan katsomaan elokuvaa, josta voi molemmat yhdessä innostua. Kotiin päästyään kaivetaan vanhat sarjakuvat esiin uudenlaista lukukokemusta ja lukijakuntaa varten.

Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva.

Hergé:en voi perehtyä Ruudukon blogissa

Artun arvostelun samaisesta aiheesta voit tsekata täältä

Movie Monday # 23 - Tuntematon

2011-11-10T08:30:00.001+02:00

Tämä haaste on todella mielenkiintoinen, mutta todella todella vaikea:

"Nyt on tilaisuutesi suositella elokuvaa, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Olet ehkä löytänyt indie-leffateatterista tai videovuokraamon / kirjaston / divarin / kirpputorin pölyttyneestä hyllystä aarteen ja ihmettelet miksi muut eivät ole leffaa löytäneet. Mikä elokuva on sinulle tällainen?"

Ongelmana on se, että ne joita muut eivät olisi nähneet ovat ihan hyvästä syystä sellaisia, enkä menisi suosittelemaan niitä yhtään kellekään. Toiseksi ne taas mistä tykkään, ovat kuitenkin aika lailla tunnettuja, mutta yritetään. Ankaran muistelun ja Facebookin Flixter sovelluksen yhteistyöllä laadittu listaus täysin random järjestyksessä elokuvista, joita et ehkä välttämättä ole nähnyt, mutta joita uskaltaisin suositella:

Matilda (1996)
Äitini on merenneito (1990)
Eläinten kapina (1999)
10th Kingdom (2000)

Movie Monday # 22 - Someone New

2011-11-09T20:30:00.000+02:00

Hehee, kolme haastetta jäänyt rästiin, mutta nyt otetaan itseäni niskasta kiinni ja härkää sarvista ja aletaan haasteita täyttelemään. Haaste numero 22 haluaa tietää jonkun näyttelijän, joka olisi noussut suosikkeihini vasta hiljattain. Tälläisiä on esimerikiksi Ryan Gosling, joka kiinnitti huomioni Hullu hölmö rakkaus elokuvassa, mutta löi läpi oikein kolisten Drive:ssa. Kauniimman sukupuolen kohdalla mainitsen Marion Cotillardin, jonka huomion mielettömän hyvässä elokuvassa Inception ja jonka näin sitten toistamiseen Tartunnassa. Näitä kahta edellä mainittua vielä suuremman vaikutuksen on ansainnut kuitenkin..

Michael Fassbender

jonka ennustan pysyvän kestosuosikeissani hyvinkin pitkään. Minulle ja varmasti monellekin muulle hän löi läpi Magneton roolissaan uusimmassa x-menissä. Toinen näkyvä rooli hänellä oli Kunniattomissa paskiaisissa. Jokin aikaa sitten katsoin myös brutaalin kauhu rainan Eden Lake, missä samainen herra komeili. Ja onhan se siinä elokuvassa 300 auttamassa Gerard Butleria Faramirin kanssa!

Kätkijät

2011-11-04T11:50:00.010+02:00

Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi
Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki & Keiko Niwa
Musiikki: Cecile Corbel
Pääosissa: Mirai Shida, Ryūnosuke Kamiki, Shinobu Ōtake, Keiko Takeshita, Tomokazu Miura, Kirin Kiki
Kesto: 1h 33min
Ikäraja: 3

Mary Nortonin satuun perustuva Kätkijät kertoo pienten ihmisten perheestä, jotka asuvat salaa ghiblimäisen upean omakotitalon lattialankkujen alla. Perheeseen kuuluu vanhemmat, sekä päähenkilömme 14-vuotias Arietta. Nimensä mukaan kätkijät kätkevät eli nappaavat salaa esineitä ja tarvikkeita, joiden puuttumista ei huomata, sillä he eivät halua isojen ihmisten tietävän olemassa olostaan. Taloon tulee kuitenkin asumaan sairas poika Shō, joka onnistuu näkemään Ariettan. Lisäksi taloudenhoitaja Haru haluaa päättäväisesti häätää "pikkutuholaiset" saatuaan selville heidän olemassaolonsa.

Jälleen kerran Studio Gihibli on tuottanut onnistuneen, silmiähivelevän ja ihastuttavana animaation. Huonoja elokuvia sieltä suunnasta ei varmasti ikinä tulekaan. Tarina menee eteenpäin omalla painollaan, eikä asiat mene aina ennalta-arvattavasti (=niinkuin länsimaisissa tarinoissa), mikä muistuttaa enemmän oikeaa elämää ja mikä on aina ollut näiden elokuvien yhtenä merkittävimpänä valttikorttina. Kaksi muuta valttikorttia ovat myös vahvasti läsnä: fantastinen musiikki ja toinen toistaan kauniimmat kuvat. Yksityiskohtia on taas enemmän kuin laki sallii (ehdottoman hyvässä mielessä) ja hurmaavia oivalluksia löytyy sieltä täältä. Elokuvan jälkeen olo on kuin pikkueläimellä käpertyneenä suloisuuden kukkaan.

Lämpimät suositukset kaikille.

P.S. Japaniksi puhuttu ja suomeksi tekstitetty versio on mahdollista nähdä vielä huomenna studio123:ssa klo 15.00!

P.P.S. Aikaisemmin laatimani Ghibli top 10 täällä

Tartunta

2011-10-30T23:22:00.006+02:00

Ohjaaja: Steven Soderbergh
Käsikirjoitus: Scott Z. Burns
Musiikki: Cliff Martinez
Pääosissa: Matt Damon, Gwyneth Paltrow, Kate Winslet, Laurence Fishburne, Jude Law, Marion Cotillard & Jennifer Ehle
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 13

Gwyneth Paltrowin esittämä perheen äiti Beth Emhoff saapuu kotiin työmatkaltaan Hong Kongista ja huomaa sairastuneensa. Tauti pahenee nopeasti ja vaimon saatua kouristuksia kiidättää Matt Damonin esittämä aviomies Mitch hänet oitis sairaalaan. Mitch saa kuulla että hänen vaimonsa kuoli johonkin tuntemattomaan tautiin eikä meinaa uskoa tapahtunutta todeksi. Vastaavia sairastapauksia alkaa ilmaantua yhä useampia eri puolilla maailmaa, kunnes puhutaan jo pandemiasta. Taudin levinneisyyttä tutkii tohtori Erin Mears (Kate Winslett). Toisaalla tohtori Ally Hextall (Jennifer Ehle) tutkii virusta yrittäen saada alkuun rokotteen valmistuksen. Tohtori Leonora Orantes (Marion Cotillard) matkustaa Hong Kongiin jäljittämään viruksen alkuperää. Kaaosta lietsoo aiheesta blogia kirjoittava Alan Krumwiede (Jude Law) salaliittoteorioillansa.

Tartunta on kylmän realistisella kerronnallaan mielenkiintoinen ja katsottava elokuva. Elokuva kulkee läpi ilman ylilyöntejä tai turhaa draamaa, joka saattaa voimakkaiden juonikäänteiden ystäville olla liian tasaista. Omalla kohdalla elokuva teki kuitenkin vaikutuksen ja juurikin siitä syystä, että juuri näin voisi käydä. Vakuuttavuudesta kertoo jo sekin, että elokuvan ollessa puolessa välissä joku elokuvateatterin salissa yskäisi ja pystyin aistimaan monen muunkin puistatuksen itseni lisäksi. Salista poistuessa oven kahvaakin katsoi varuillaan ja käsienpesuun kiinnittää taatusti enemmän huomiota tämän jälkeen.

Iso osa henkilöhahmoista on tautiin liittyviä tutkijoita tai lääkäreitä, mutta myös tavallisen ihmisen näkökulmaa tuodaan esiin. Omiksi suosikeiksini valikoituu aina ihastuttavan Kate Winsletin esittämä Erin Mears sekä asioihin ratkaisevalla tavalla vaikuttava peloton Jennifer Ehlen esittämä Ally Hextall. Olipa muuten virkistävää myös nähdä näin paljon tärkeitä naispuolisia henkilöhahmoja samassa elokuvassa!

Elokuvan musiikista tuli minulle mieleen Driven kovin samankaltainen musiikki ja jokin aikaa sitten minulle selvisi tähän päivänselvä syy: Cliff Martinez vastaa molempien elokuvien musiikista.

Kolme muskettisoturia

2011-10-26T13:10:00.005+03:00

Ohjaaja: Paul W. S. AndersonPääosissa: Logan Lerman, Milla Jovovich, Matthew MacFadyen, Ray Stevenson, Luke Evans, Mads Mikkelsen, Orlando Bloom, Gabriella Wilde, James Corden, Juno Temple, Freddie Fox & Christoph Waltz
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 13

Tunnetulla näyttelijäkaartilla täyteen ahdettu muskettisoturi filmatisointi menettelee, vaikka hommassa haiskahtaa rahastuksen maku.

"Kun maankuulut musketöörikonkarit Athos, Porthos ja Aramis varastavat ilma-aluksen piirustukset tiukasti vartioidusta venetsialaisesta holvista, heidän riemunsa jää lyhytaikaiseksi. Heidän kaunis rikostoverinsa Milady huumaa kolmikon ja myy piirustukset eniten tarjoavalle - tyynen viileälle engelsmannille nimeltä Buckingham. Se on paha takaisku tunnetuille miekkamiehille. Niinpä kun nuori ja huoleton D'Artagnan matkustaa kolme vuotta myöhemmin Pariisiin toteuttaakseen unelmansa ja ryhtyäkseen muskettisoturiksi, hän joutuu toteamaan esikuviensa olevan enää varjo entisestään - nämä paiskivat hanttihommia ja etsivät edes jotain mielekästä käyttöä taidoilleen... mutta eivät pitkään. Samaan aikaan kavala kardinaali Richelieu hautoo petollista juonta, jolla syrjäyttää nuori kuningas Ludvig. Hän värvää kaksoisagentti Miladyn tekemään likaisen työn puolestaan ja lavastaa asiat niin, että kuninkaan morsiamella kuningatar Annalla näyttäisi olleen suhde uudella ilmalaivallaan leveilevän Buckinghamin kanssa. Jos kuningas nielaisee valheen, se tietää sotaa Englantia vastaan, kuningattaren kuolemaa ja sitä, että Ranskan kansa ryhtyy vaatimaan itselleen vahvempaa johtajaa - Richelieu'ta itseään - joka voisi johdattaa heidät yli vaikeiden aikojen. Jos kuningas taas ei nielaise syöttiä, silloin on mahdollista, että rauha säilyy. Mutta jotta niin voisi tapahtua, kolmen muskettisoturin ja heidän nuoren oppipoikansa tulee suoriutua kaikkien aikojen vaarallisimmasta tehtävästään - noutaa korvaamattoman kallis timanttikaulakoru lähes murtovarmasta Lontoon Towerista ja palauttaa se kuningattarelle ennen kaiken ratkaisevia tanssiaisia." (lainattu studio123:n sivuilta)

Vaikutti siltä, että elokuvan tekijät ovat keskittyneet pitämään hauskaa käsikirjoituksen ja muun olennaisen kustannuksella. Tehosteisiin onkin sitten panostettu, mikä näkyy esimerkiksi hienoissa karttaosioissa, jossa tämä 3D-ominaisuuskin näkyy selkeimmin. Puvustus ja lavasteet kiinnittävät myös huomioni positiivisessa mielessä.

Jos oikein pysähtyy miettimään mitä henkilöiden pään sisällä liikkuu, mikä ajaa heitä eteenpäin, mikä järki tässä kaikessa on ja mitä he tuntevat, huomaa tarinassa aukkoja kuin reikäjuustossa. Itse näyttelijät päin vastoin tekevät paikoin puolin hyvää työtä. Erityisesti maininnan haluan antaa Milla Jovovich:lle, jonka hahmo on kiero kuin korkkiruuvi ja jonka todellisesta luonteesta ei kukaan ota selkoa. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että Orlando Bloomin (joka ei lukeudu yleensä suuriin suosikkeihini) tulisi tehdä enemmän näitä pahisrooleja.

Kolme muskettisoturia on jossain kohtia ihan okei, mutta ei esittele Orlin pahis roolin lisäksi mitään erikoisempaa. Ellei muskettisoturit kiinnosta ihan toden teolla, voi hyvällä omalla tunnolla jättää tämän välistä.

Traileri

Tunnistustehtävä 15

2011-10-25T22:30:00.004+03:00

Oscar teema jatkuu vuosimallistolla 1969-1983. Kun kerran ensimmäisistä tunnistustehtävistä on aikaa mennyt, olen julkistanut vastaukset Tunnistustehtävä 2:een, joka sai peräti pyöreät 0 arvausta. Toisin kuin ihka ensimmäinen Tunnistutehtävä, jossa tiedettiin kaikki.

Kuva suurenee jälleen kerran klikkaamalla!

Johnny English - Uudestisyntynyt

2011-10-24T16:26:00.007+03:00

Ohjaaja: Oliver Parker
Käsikirjoitus: Robert Wade, Hamish McColl & Neal Purvis
Pääosissa: Rowan Atkinson, Chris Clark, Tim Bewan, Eric Fernell, Will Davies, Rosamund Pike, Gillian Anderson & Daniel Kaluuya
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 11

Agentti koheltaja Johnny English on ollut ilmeisen epäonnistuneen Mosambik keikan jälkeen piilossa maailmalta, jossain Aasian syrjäisimmillä seuduilla. Kehittäessään omaa itseään English saa kutsun takaisin Lontoon päämajaan, missä agenttimaailma tarvitsee häntä ja hänen omalaatuista lähestymistapaansa. Kiinan pääministeri on vaarassa ja salaisen palvelun sisällä rehottaa salaliitto. Johnny English lähtee tuttuun tapaansa itsevarmoin ottein säheltämään ja tällä kertaa vielä kokemattoman apulaisen kanssa.

Johnny English:stä mun ei pitänyt kirjoittaa mitään, vaan olin ajatellut jo ennen elokuvaa, että tämä saa olla vaan sellainen päivän piristys, eikä tästä tarvi kirjoittaa yhtään mitään. Mutta aikani haudottuani huomasin, että haluan sanoa tästä sittenkin jotain. Erityisesti siksi, että tämä peittoaa edeltäjänsä ja oli oikeasti juuri sellainen kelpo piristysruiske pimeneviin kylmiin iltoihin. Johnny English on ollut myös yllättävän suosittu, sillä jonoa riitti ainakin silloin kun itse kävin katsomassa ja ihmisiä on riittänyt vielä reilusti senkin jälkeen. Toinen syy, miksi tämä tulee ulos vasta nyt on, että söin tänään Johnny English pitsaa Kotipitsassa studio123:sta saadulla kupongilla, jolla hintakin oli kohdallaan. Pitsassahan oli luonnollisesti kananmunaa ja pekonia ja se oli oikein maukasta (vaikka en ikinä itse laittaisi kananmunaa pitsaan).

Johnny Englishin suola on tietenkin Atkinson, jonka koomikon taidot kantavat hahmoa pitkälle. Atkinson näyttää nauttivan täysin siemauksin hahmonsa esittämisestä ja se välittyy kankaalta katsojalle. Oikeastaan kaikki muut hahmot jäävätkin auttamattomasti sivuun, agentti Tuckerin muutamaa letkautusta ja Gillian Andersonin hahmon muutamaa mulkaisua lukuunottamatta.

Toimintaa on Johnny English tarjoilee reippaasti, mutta huumorilla raikastettuna. Joku saattaa pitää monia vitseistä kliseisinä, vanhahtavina ja paljon käytettyinä, mutta itse sain ainakin nauraa, kun en ollut valmiiksi edes liian vakavalla naamalla.

Jos löysit ensimmäisestä Johnny English jotain katsottavaa, niin tästä löydät ainakin tuplasti. Johnny English:iä ei pidä ottaa liian vakavasti!

Movie Monday # 21 - From Finland

2011-10-18T14:06:00.002+03:00

Nyt oli helppoakin helpompi Movie Monday haaste :

"Mutta jos sinä näyttäisit yhden suomalaisen elokuvan jollekulle syntyperältään muualta olevalle, mikä se olisi? Mikä raina olisi sinusta sellainen, joka ansaitsisi viitoittaa Suomen tietä kulttuuria tuntemattoman hepun leffalemppareiden joukkoon?"

Yleisesti ottaen katson todella vähän kotimaisia tekeleitä, sillä usein ne aiheuttavat niin suurta puistatusta, myötähäpeää ja selkäpiin karmimista, että pahaa tekee. Poikkeuksia löytyy, mutta mikään ei ole tehnyt niin suurta poikkeusta kuin...

Rare Exports

Elokuva sai minut hehkumaan ylpeydestä, enkä meinaa vieläkään uskoa pätkän olevan kotimaista käsialaa. Laajempi juttu elokuvasta täällä.

Movie Monday # 20 - Tanssin taikaa

2011-10-16T16:28:00.004+03:00

"Tanssi ja liike ovat kuuluneet elokuvahistorian alusta asti leffoihin. Katsotko tanssielokuvia? Mikä on kaikkien aikojen suosikkisi tanssielokuvien tai tanssin maailmaan liittyvien elokuvien saralla? Vai onko sinulla vain jokin suosikkielokuvakohtaus, johon tanssi liittyy olennaisesti?"

Nyt kuittaan tämän Movie Monday haasteen ettei jää taas kerran välistä ja huomennahan se onkin jo uuden haasteen aika. Katson jonkin verran tanssielokuvia, mutta en ala koskaan katsomaan elokuvaan ajatellen "nytpä katson tanssielokuvan". Tanssielokuvien saralla minun pitäisi kyllä sivistää enemmän itseäni, sillä joukossa on monia, joita en ole nähnyt, mutta jotka pitäisi olla nähtynä esimerkiksi Dirty Dancing, Flashdance ym. ym.

Yhden ikuisen suosikki tanssikohtauksen osaan nimetä ja se on Uma Thurmanin ja John Travoltan joraus elokuvassa Pulp Fiction. Edellä mainitun takia tykkään myös samojen näyttelijöiden tanssista elokuvassa Be Cool. Tästä pääsemmekin sitten aasinsiltaa pitkin erääseen guilty pleasure elokuvaani, joka on .....

Saturday Night Fever

Elokuvan tanssi ei edes ole mielestäni mitään kovin ihmeellistä, mutta se musiikki ja discoasenne on jotain aivan mahtia. Elokuvan juonikin on mitä on ja epäkohtia on lukuisia, mutta silti jokin tässä saa minut katsomaan sen uudestaan ja uudestaan. Jos joku tietää tähän selityksen, saa valaista minua, sillä itse en ymmärrä mitä näen tässä elokuvassa! Paitsi John Travolta ja Bee Gees...

TV Poiminta: Onnen potkuja

2011-10-15T22:36:00.007+03:00

Sunnuntai 16.10, Nelonen Klo 21.00
Yhdysvallat, 2006
Alkuperäinen nimi: The Pursuit of Happyness
Ohjaaja: Gabriele Muccino
Käsikirjoitus: Steven Conrad
Pääosissa: Will Smith, Jaden Smith, Thandie Newton, Brian Howe, James Karen & Dan Castellaneta
Kesto: 2h
Ikäraja: S

"Will Smith esittää koskettavan, tositapahtumiin perustuvan menestysdraaman pääosassa liikemiestä Chris Gardneria, joka tuhlaa perheensä säästöt epäonniseen sijoitukseen. Vaimo saa tarpeekseen, ja asunnoton Chris jää alle kouluikäisen poikansa huoltajaksi. Mies jaksaa kuitenkin yhä tavoitella parempaa elämää." (Telkku.com)

Onnen potkuja kertoo siitä, kuinka tärkeää on yrittää vaikka tilanne vaikuttaisi kuinka toivottomalta, sekä siitä kuinka paljon on valmis tekemään rakkaansa vuoksi. Tämä on ehdottomasti suosikkiroolini Will Smith:ltä ja voi sitä liikutuksen määrää, kun tietää hänen oikean poikansa esittävän hänen roolihahmonsa poikaa. Elokuvan vahvuus on sen kyvyssä herättää suuria tunteita, toivoa sekä epätoivoa ja saada katsoja elämään hahmojen mukana. Tämän toivoo päättyvän parhain päin.

Drive

2011-10-14T19:49:00.001+03:00

Ohjaaja: Nicolas Winding Refn
Pääosissa: Ryan Gosling, Carey Mulligan, Bryan Cranston, Ron Perlman, Christina Hendricks, Oscar Isaac & Albert Brooks
Musiikki: Cliff Martinez
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 18

Katsojalle nimettömänä pysyvä Ryan Goslingin esittämä mies on kuin syntynyt ratin taakse, sillä siinä paikalla istuessaan mikään ei ole hänelle mahdotonta. Hän työskentelee autokorjaamolla, toimii stunttikuskina elokuvissa ja öisin heittää keikkoja kuljettaen rikollisia. Tarinamme hiljaisen itsevarma kuski kohtaa naapurissa asuvan Irenen (Mulligan) ja tämän pojan. Irenen mies on vankilassa, joten naiseen ihastunut kuski ottaa tehtäväkseen huolehtia heistä. Sitten koittaa päivä jolloin Irenen aviomies pääsee pois vankilasta ja tämän tekosien takia kuski huolestuu heidän turvallisuudestaan. Ajajamme suostuu mukaan keikkaan, jolla takaisi perheen turvallisuuden, mutta asiat eivät mene ihan suunnitellusti.

Kävin katsomassa Driven samana päivänä kuin Vain seksiä elokuvan ja tämä teos kruunasi illan. Drive sisältää toimintaa, kaahailua ja karua väkivaltaa, mutta siltikin pidin tästä aivan mielettömästi. Elokuva on yksi vuoden parhaista ja jos ei tätä nähdä oscareissa, niin en tiedä missä sitten.

Mietin jo pitkään etukäteen mistä elokuva on saanut korkean ikärajansa ja sehän selvisikin kun päästiin väkivaltaisiin kohtauksiin käsiksi. Tässä kohden pitää kuitenkin nostaa hattua elokuvalle, sillä nyt oltiin osattu esittää todella hurjatkin asiat ilman että tuli luotaantyönnetty ja ahdistunut olo. Väkivallan kohteena olivat useimmiten sellaiset, joiden puolesta ei tullut liian paha mieli. Ei tarvinnut ummistaa silmiä, vaan ottaa tyynesti vastaan se mitä näytetään, täydellisenä osana kokonaisuutta.

Elokuvan tunnelma on jo alkumetreiltä huikea. Paljon pelaillaan äänen voimakkuuksilla ja järisyttävän toimivalla elektronispainotteisella musiikilla. Dialogia on yllättävän vähän etenkin Goslingin ja Mulliganin hahmojen välillä, sillä sitä ei tarvitse, koska näyttelijät osaavat ilmaista roolihahmonsa tunteita ilman sanojakin. Montaasimaiset kohtaukset parin kesken antavat katsojalle tilaa kuvitella, mitä he sanovat toisilleen vai sanovatko mitään. En voi käsittää miten Gosling osaa niinkin vähäeleisesti jopa kylmäksi tulkittavalla käytöksellä ilmentämään ja välittämään sellaista tunneskaalaa.

Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi.

Soundtrackin helmiä:

Kavinsky -"NightCall"
Desire -"Under your spell"
College feat. Electric Youth - "A real hero"
"Bride of Deluxe"

Vain seksiä

2011-10-12T18:34:00.007+03:00

Ohjaaja: Will Gluck
Pääosissa: Mila Kunis, Justin Timberlake, Woody Harrelson, Emma Stone, Patricia Clarkson, Jenna Elfman & Richard Jenkins
Kesto: 1h 50min
Ikäraja: 13

Taiteellinen Los Angelesin kasvatti Dylan (Timberlake) saapuu New Yorkiin työhaastattelua varten. Lentokentällä häntä vastassa on tapaamisen järjestänyt Jamie (Kunis). Näitä kahta yhdistää tuoreen eron jälkeinen haavoittuvuus, joka on vetänyt molemmat tunnevammaiseen kuoreen. Dylanin pähkäillessä ottaako uusi työ vastaan, Jamie esittelee hänelle New Yorkin parhaita puolia ja saa tämän puhuttua ympäri kaupungin sekä uuden työn vetovoimasta. Kaksikko lähentyy hyvinä ystävinä heidän viettäessään paljon aikaa keskenään ja molempien ymmärtäessä toisiaan. Puheenaiheissa esillä on jatkuvasti parisuhteet, sitoutuminen ja ennenkaikkea seksi. Erään illan juttutuokiot menevätkin siihen suuntaan, että ystävykset päättävät koittaa tosissaan "ystävät eduilla" suhdetta ilman mitään sen suurempaa. Tiukoilla säännöillä he uskovat varmasti pystyvänsä tähän ilman ongelmia, mutta kuten arvata saattaa asioilla on tapana mutkistua.

Elokuvan ihan alkupuolisko oli lattea ja liian nopeatempoinen, mikä sai minut hetkeksi varautuneeksi. Onneksi leffa löysi sitten kaasupolkimensa ja puksutti tasaisen mukavasti eteenpäin. Nyt pitäisi olla nähtynä edellinen vastaava Näin ystävien kesken, jotta voisi vertailla tapauksia keskenään, mutta näillä mennään.

Vain seksiä pelleilee lajityypin kliseillä, omaa nokkelan dialogin ja onnistuneitten hahmojen katraan. Justin Timberlake, joka on ensimmäisestä levystään lähtien ollut jonkin asteen fanituksen kohde allekirjoittaneella, on yllättävän hyvin ankkuroinut itsensä elokuvien maailmaan. Kunisin ja Timberlaken molempien ollessa hyvännäköisiä, tappohauskoja ja sööttejä, on heidän mukaan imaisevaa kemiaa ilo seurata. Molemmilta hahmoilta löytyy taustajoukoista myös se nolo vanhempi, joka tuo lisää huumori keitokseen. Woody Harrelsonin homo urheilutoimittaja saa tosikonkin repeämään.

Heikkouksina elokuvalla on sen jossain määrin poukkoilevassa rakenteessa, sekä tilanteiden pitkityksessä. Huonona tai hyvänä puolena voi pitää myös sitä, miten elokuva päättyy eli juuri kuten kuka vain olisi voinut ennustaa. Sisäinen romantikkoni piti loppua juuri oikeana :)

Vain seksiä jatkaa studio123:ssa ainakin vielä lauantaina, sunnuntaina ja tulevana keskiviikkona eli vielä ehtii!

Leffamaraton 2011

2011-10-11T16:22:00.010+03:00

Tämän viikon torstaina (13.10) Studio123 järjestää Kouvolan kaupungin kanssa yhteistyössä edellisen vuoden tavoin Leffamaraton päivän. Tarjolla on alkuvuoden ja parin edellisen vuoden kovimpia leffatapauksia, sekä Yhtä kyytiä uutuus elokuva. Kaikki maraton elokuvat ovat 6 euroa kipale, mutta alle 18-vuotiaille tai voimassaolevan opiskelijakortin omaaville vain 3 euroa. Yhtä kyytiä elokuva on ilmainen kaikille, mutta huomatkaa että aikaisempi näytös on koululaisnäytös. Elokuvien lisäksi ohjelmassa on musavideon julkistus (klo 19.30), Traileri jukeboksi (13.30 alkaen) ja Animaation teko työpaja.

Elokuvien alkamisajat:

12.00 Yhtä kyytiä (koululaisnäytös)

13.30
Rio (3D)
Ice Age (3D)

15.30
Yhtä kyytiä
Napapiirin sankarit
Kuninkaan puhe

17.00 Transformes 3 (3D)

20.30
Black Swan
Rare Exports

linkeissä arvosteluni kyseessä olevasta elokuvasta

Alla huikean hieno itsetehty taulukkokaaviohommeli, joka vastaa kysymyksiin mitkä elokuvat pystyt aikataulun puitteissa katsomaan. Esimerkiksi Kuninkaan puheesta ei mitenkään päin ehdi Transformers 3:een. Kuvaa saa suuremmaksi klikkaamalla!

Hobittipäivitys 7

2011-10-04T15:43:00.002+03:00

Viimeksi hobiteista on päivitelty heinäkuussa, joten aika palata astialle. Mitään merkittävää uutta uutista en ole poiminut, mutta haluan muutaman asiaa liippaavan jutun jakaa teidän kanssanne.

Ensimmäisenä: eikö olekin siisti kuva kaikista kääpiöistä? Kuvan saa suuremmaksi ja tosi fanithan vaihtaa tämän taustakuvaksi.

Osaako joku jo kaikkien nimet ulkoa? tai jopa yhdistää nimet naamoihin?
Pysy tilanteen tasalla osoitteessa the-hobbit-movie.com

Sitten muihin siisteihin juttuihin. Sanooko Hunt for the Gollum tai Born of hope kenellekään mitään? Ei minulle ainakaan vielä muutamia päiviä sitten, vaikka ovatkin olleet jo jonkin aikaa olemassa. Molemmat ovat fanielokuvia sijoittuen sormusten herran maailmaan.

Born of Hope: The Ring of Barahir (2009) on Kate Madisonin ohjaama fantasiatarina Aragornin vanhemmista ja tavallaan sormusten herran esiosa. Kate Madison käytti omia säästöjään saadakseen projektinsa alkuun ja trailerin julkaisun jälkeen elokuva keräsi yhteensä 25 000 dollarin budjetin. Elokuvaa tehtiin 6 vuotta, noin 400 hengen voimalla ja se julkaistiin netissä kaikille ilmaiseksi katsottavaksi. Koko elokuvan (kesto 1h 11min) voit katsoa tekstityksineen Youtubesta ja eritoten faneille tämä on näkemisen arvoinen. Ohessa traileri.

Hunt for the Gollum (2009) on Chris Bouchardin ohjaama vastaavanlainen fanien tekemä fantasiaelokuva. Elokuva kertoo Aragornin matkasta tämän etsiessä Klonkkua. Muita tuttuja hahmoja elokuvassa on Gandalf ja Arwen. Alhaisesta budjetistaan huolimatta tämäkin on yllättävän hyvä teos, ainoastaan Arwenin näyttelijä on täysin sopimaton rooliinsa. Elokuva (kesto 39min) löytyy youtubesta ja tästäkin on traileri.

Molemmissa elokuvissa on omat mokansa ja tietenkin pieni budjetti näkyy, mutta Tolkienin henki huokuu näissäkin :)

Movie Monday # 19 - Pelottaako?

2011-10-03T14:59:00.003+03:00

Jätinpähän taas yhden haasteen välistä, vaikka hyvä haaste olikin ja pienellä paneutumisella olisi voinut tulla jotain fiksuakin. Tykkään kuitenkin Movie Mondayn haasteista eniten sellaisista, jotka herättää samantien jonkin ajatuksen tai mielellään useimpia. Tämän kertainen on jälleen sellainen.

"Jokaisella meistä on omat demonimme, jokin asia jota pelkäämme. Oletko sinä löytänyt sen jo, elokuvista? Onko olemassa kauhuelokuvaa joka on tuonut sinulle painajaisia? Jokin elokuva/elokuvahahmo jota ajatellessakin käsikarvasi nousevat pystyyn?"

Kauhu genre on ollut aina minulle henkilökohtainen suosikkini ja kauhuelokuvia olen kuluttanut jopa hieman liian pienestä pitäen. Kauhuelokuvissa annan anteeksi helpommin, jos elokuva ei ole hyvä, sillä kauhupätkissä tärkein kriteeri on minulle pelottavuus. Aivan sukka kauhuleffa voi olla suosikkini juuri pelottavuuden tähden. Kovasta kauhuleffojen kulutuksesta huolimatta näen todella todella harvoin painajaisia (oikeasti ehkä pari kertaa vuodessa) ja vielä harvemmin niillä on mitään tekemistä minkään kauhuleffan kanssa. Kuitenkin on eräs kauhuelokuva, joka totaalisesti aikoinaan rikkoi mielenrauhani ja sai minutkin näkemään ei vain painajaisia, vaan myös elämäni ensimmäisen ja toivottavasti ainoan valveunen:

Kauna

Otsikko viittaa erityisesti amerikkalaiseen versioon vuodelta 2005, jonka menin kaverin kanssa katsomaan ihan elokuvateatteriin asti. Ikää oli tuolloin 16-vuotta eli ihan napero en enää ollut, mutta ei julmettu en ole pelästynyt mitään niin pahanpäiväisesti. Elokuvan jälkeen en pystynyt olemaan yksin missään huoneessa ja nukkuminenkin oli siinä ja siinä.

Elokuvan Kayako on pahimpien pelkojeni ruumillistuma, enkä ole sen koommin törmännyt mihinkään yhtä hirveään. Ja ajatus siitä, että tuo hirveys pääsee minne vain... hyrr. Sitähän ei elokuvassa oikeastaan edes näytetä mitä uhreille varsinaisesti tapahtuu, mutta sehän nyt ei helpota ollenkaan ja itse ainakin kuolisin vain kauhusta, jos vastaava olento tulisi vastaan.

Kun olin jonkin aikaa toipunut ensimmäisestä kauna kokemuksesta, katsoin Kaunan toisen osan japanilaisen version. Jos amerikkalinen versio pelottaa, niin japanilainen on sitten jo jotain aivan muuta. Tähän päivään mennessä olen katsonut vielä amerikkalaisen toisen osan ja ihan alkuperäisen japanilaisen Kaunan ensimmäisen osan. Tällä hetkellä olen jo hieman päässyt noista elokuvista yli ja siitä kertoo jo sekin, että olen yrittänyt löytää uutta pelotanpissathousuusi-kauhuleffa, mutta mikään ei ole päässyt edes lähelle. Täysin yli en ole, sillä tähänkin juttuun kuvia katsoessani ja laittaessani selkäpiitä hieman kylmää.

Tunnistustehtävä 14

2011-09-24T19:33:00.002+03:00

Innostuin taas väkertää tälläisen välikevennys tunnistustehtävän, vaikka tämä voipi olla myös haasteellinen, katsotaan katsotaan. Disneyn laitumilla liikumme ja aiheena ovat nyt hevoset!
Haluan tietää:

a) Missä elokuvassa heppa on esiintynyt?
b) Minkä niminen heppa on kyseessä?

Kuva suurenee klikkauksella!

Cowboys & Aliens

2011-09-23T22:30:00.001+03:00

Ohjaaja: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Mark Fergus, Hawk Ostby & Steve Oedekerk. Scott Mitchellin Rosebergin sarjakuvan pohjalta
Musiikki: Harry Gregson-Williams
Pääosissa: Daniel Craig, Harrison Ford, Olivia Wilde, Paul Dano & Sam Rockwell
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 59min

Daniel Craigin esittämä mies herää erämaasta kykenemättä muistamaan mitään, edes sitä kuka hän itse on. Vielä suurempaa ihmetystä aiheuttaa ranteeseen ilmaantunut metallinen vekotin, joka ei irtoa millään sekä kylkeen ilmaantunut haava. Päähenkilömme matkaa lähimpään kaupunkiin Absolutioniin, jossa hän pistää ojennukseen kaupungin pääjehun hulttiopojan Percyn (Paul Dano). Tästä kaupunkia nyrkissään pitävä isäukko Dolarhyde (Harrison Ford) ei ole mielissään. Kaiken lisäksi uusi tulokas tunnistetaan murhasta etsintäkuulutetuksi Jake Lonerganiksi ja siinä on lännenmiehillä aihetta vähintäänkin välien selvittelyyn. Asioihin saadaan kuitenkin täysin uudet mittasuhteet Alieneiden hyökätessä kaupungiin, jolloin kaikkien miesten ja naisten on unohdettava erilmielisyydet ja liittouduttava keskenään selviytyäkseen.

Koko elokuvan asetelman ollessa näin älytön, olivat ennakkoasenteeni tätä pätkää kohtaan naurettavat. Tulipa kuitenkin yllätyttyä positiivisesti, sillä minusta tämä olikin ihan jees, jopa hyvä. Elokuva tempasikin yllättäen mukaansa ja huomasin peräti kylmiä väreitä lopputaiston/huipennuksen lähestyessä, jolloin tiesin olevani tapahtumissa mukana. Aivan varmasti asiaan auttoi todella upea musiikki, joka oli omiaan luomaan jännitystä sekä mahtipontisten melodioitten värittämää odotusta.

Daniel Craig oli kovakasvoinen, niinkuin hänen hahmonsa kuuluukiin olla ja lisäksi yllättävän muodollisesti pätevä. Harrison Ford oli löytänyt jostain karskin puolensa. Positiivista oli myös huomata ainoan merkittävän naishahmon olevan muutakin kuin seinäruusu tai sankarin egon jatke. Sinänsä hahmoihin ei ehditä perehtyä niin paljon kuin olisin kaivannut, mutta toiminnallisen elokuvan ollessa tasolla, päästään ihan tyydyttävään tulokseen. Tehosteet ovat näyttäviä, eivätkä alienit ole täysin kahdella jalalla kulkevien sardiinien näköisiä. Hyvä homma!

Traileri

Movie Monday # 17 - Rakastaa, ei rakasta..

2011-09-22T18:43:00.006+03:00

On aika palata Movie Mondayn haasteiden pariin kolme aikasempaa haastetta skipattuani. Mieleeni ei tullut mitää testosteroni macho elokuvaa, joka olisi erityinen suosikkini. Enkä saanut oikein jutun juuresta kiinni haasteessa, jossa kyseltiin elokuvaa, josta muut pitää, mutta minä en. Myöskään en keksinyt mitään elokuvaa, jonka ideologia olisi jotenkin itseeni merkittävästi vaikuttanut. Siispä, uusimman haasteen kimppuun:

"Onko olemassa joku näyttelijä, josta et aluksi ole pitänyt lainkaan, mutta joka nykyään kuuluu jopa suosikkeihisi? Muistatko vielä, mikä oli ensimmäinen elokuva, jossa näit kyseisen näyttelijän ensimmäisen kerran. Oliko hänessä, hänen roolissaan jokin tietty asia, mikä sinua ärsytti? Miten hän lopulta voitti sinut puolelleen?"

Vastaus kysymykseen on herra Robert Downey Junior

Vuodet, jotka olen herran edes oikeasti tunnistanut, pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Aikaisemmin minulla ei ollut mitään käryä, kuka sen niminen tyyppi edes on. En ollut varmaan nähnyt yhtäkään hänen elokuvaansa tai jos olin niin eipä ollut mies jäänyt mieleen. Aloin sitten jossain vaiheessa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät vain häntä tienneet, vaan pitävät myös arvossa. Erityisesti Iron manin tullessa, tiesin kyllä minkä niminen tyyppi näytteli pääosaa siinä pätkässä. Kuitenkaan en halunnut todellakaan nähdä sitä elokuvaa, sillä Robert Downey junior näytti minusta aivan vastenmielisen irvokkaalta siinä. Kamalat kuteet, kamala parta ja vanha kuin mikä, yöks. Huomatkaa, että vielä tässäkään vaiheessa en ollut oikeastaan nähnyt miestä missään elokuvassa kunnolla.

Täyskäännöksen tekevä elokuva oli Kiss kiss bang bang. Muistan jo alkumetreillä silmämunieni muljahtavan kuopissaan: "Ei tämä voi olla sama mies! Tuohan on karismaattinen kuin mikä, miehekkään komea, mutta samalla aivan lutunen! Mitä ihmettä?" Sherlock Holmes lisäsi vain löylyä kiukaalle ja alkuasenteet kaikkosivat Saharaan.

Nykyään voisin katsoa elokuvan vain pelkän Robert Downey Juniorin takia ja hän kuuluu aivan kärkikastiin listassa suosikkinäyttelijöitäni.

Kuin kaksi vadelmaa

2011-09-20T18:02:00.021+03:00

Lupailemani jatko juttuun Kuin kaksi mustikkaa pääsee vihdoin uunista ulos! Kuin kaksi mustikkaa pitää edelleen tilastoissa kärkipaikkaa kaikista luetuimpana juttuna naurettavan suurilla kävijämäärillä. Eniten voin syyttää siitä herroja Neil Patrick Harrisia ja Chris Mastersonia, jotka komeilevat hakusanoissa ensimmäisellä sijalla. Ja nyt kun kerran heidät mainitsin, niin voin laittaa ovelasti heidät tämänkin jutun tunnisteisiin muhahahahahaaaa!

Kyseessä on siis kokoelma elokuva-alan ihmisiä, jotka omasta mielestäni ovat kuin kaksi marjaa.

- Vanessa Hudgens (High School Musical, Sucker Punch) ja Mila Kunis (70s Show, Black Swan) eivät koskaan ole menneet sekaisin keskenään, mutta yhdennäköisyyden olen aina pistänyt merkille.

-Laittoman kauniiseen Monica Bellucciin (Grimmin veljekset, Shoot 'em Up, Matrix Reloaded & Revolutions) olen saattanut kerran erehtyä yhdistämään Julie Dreyfusin, jonka itse muistan oikeastaan vain roolista Kill Bill elokuvien Sophie Fatalena.

-Michael Cera (oikealla) nousi tietoisuuteeni elokuvista Juno ja Year One. Nähdessäni Social Networkin trailerissa Jesse Eisenbergin (vasemmalla), pisti jonkinlainen yhteneväisyys silmääni.

-Noidan oppipoika elokuvassa näytellyt Teresa Palmer muistuttaa ulkonäöllisesti hieman tunnetumpaa Kristen Stewart:ia. Kristenillä (josta en edes vaivaudu muistuttamaan mistä elokuvasta hänet pitäisi tuntea) tosin on kookkaampi leuka.

-Herrat Daniel Day-Lewis (There Will Be Blood, Gangs of New York) ja Jeremy Irons (Rautanaamio, Eragon, Scarin ääni Leijonakuninkaasta) ovat molemmat karismaattisen näköisiä kavereita, mutta kuitenkin tarpeeksi ainutlaatuisia molemmat etteivät ole koskaan sekoittuneet toisiinsa.

-Laskettu aika elokuvan trailerissa seikkaillut Michelle Monaghan (oikealla) vilahti siinä niin nopeasti, että luulin useammankin katselukerran jälkeen kyseessä olevan Kimberly Williams (vasemmalla), jonka tiedän elokuva/tv-sarjasta 10th Kingdom sekä tv-sarjasta Perheen kalleudet.

-Näistä kahdesta tunnetumpi on varmasti Ellen Page (oikealla) kuin Arielle Kebbel (vasemmalla). Ellen on tunnettu rooleistaan elokuvissa Inception ja Juno, kun taas Ariellen muistan nähneeni vain kauhu elokuvassa The Uninvited.

-Paul Rudd ja John Corbett ovat aivan takuulla menneet jo ihan henkilöinä sekaisin. John Corbett on se Sinkkuelämää tyyppi ja tuttu myös elokuvasta Kreikkalainen naimakauppa. Paul Rudd on taas näytellyt elokuvissa Paksuna sekä 40 v. ja neitsyt.

-Olisin voinut olla vaikka varma, että Margot Kidder (oikealla) elokuvassa Amityville Horror on sama henkilö kuin Karen Allen (vasemmalla), kun nimiä en silloin ulkoa muistanut. Karen Allen on tunnettu ensimmäisestä ja viimeisestä Indiana Jones elokuvasta. Uteliaisuuttani selvitin miltä naiset suurin piirtein näyttävät tänä päivänä (ikäeroa heillä on vain kolme vuotta) ja vitsit, he ovat kuin kaksi mustaherukkaa edelleen! (kuva alhaalla)

-Mielestäni nykyajan Orson Welles (oikealla) voisi olla Fringe tv-sarjasta ja muun muassa elokuvista Ocean's eleven ja Shutter tuttu Joshua Jackson (vasemmalla).

-Nykyajan James Dean taas on selkeääkin selkeämmin James Franco (127 tuntia, Eat Pray Love, Apinoiden planeetan synty).

-Claire Danesin (Romeo+Julia, Tähtisumua) ja Anna Paquinin (X-men, True Blood) erottaminen toisistaan kesti itselläni jonkin aikaa.

-Mark Strong ja Andy Garcia ovat hämmentävän samannäköisiä, mutten heitä ole koskaan erehtynyt sekoittamaan toisiinsa. Nenätkin ovat niin samanlaiset, että voisivat olla veljiä, serkkuja tai jotain. Mark Strong on tunnettu muun muassa elokuvista Sherlock Holmes ja Green Lantern. Andy Garcia on tunnettu roolistaan kolmannessa Kummisedässä.

-Amanda Seyfried (Mamma mia, Red Riding Hood, Rakkauskirjeitä Julialle) on tästä kaksikosta tunnetumpi. Oikealla puolella oleva nainen on mallina paremmin tunnettu Gemma Ward, jonka bongasin Amandan kaksoisolentona uusimmasta Pirates of the Caribbean-elokuvasta.

-Ensihetkestä kun näin Sarah Polleyn (Splice, Kuolleiden aamunkoitto) on hänestä tullut välittömästi mieleen Uma Thurman (Kill Bill, Pulp Fiction). Silmät ainakin on hankittu samasta paikasta!

-Javier Bardem (Menetetty maa, Eat Pray Love) ja Jeffrey Dean Morgan (Watchmen, P.S I love you) ovat taas niin samannäköisiä, että silmissä heittää. Taatusti heidät olen joskus railakkaasti sekoittanut, ennen kunnolla "tuntemista".

Valkoisenhain haaste

2011-09-16T20:45:00.027+03:00

Kuten nimestä voi jo päätellä, bongasin tälläisen kyselyn Valkoisenhain blogista ja innostuin täyttelemään omat vastaukseni. Kopsailkaa ihmeessä omiin blogeihin ja muihin.

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kuin 10 kertaa.

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kerran elokuvateattereissa.

Näyttelijä, jonka elokuvan menisit katsomaan, oli leffa kuinka sukka tahansa.

Näyttelijä, joka puolestaan ei saa sinua katsomaan elokuvaa.

Elokuva, jonka osaat alusta loppuun ulkoa.

Elokuva, jota mielelläsi lainaat.

Elokuva, jota aina suosittelet kaikille.

Elokuva, joka saa sinut aina nauramaan.

Elokuva, joka saa sinut aina itkemään.

Myötähäpeällisin elokuva.

Elokuva, joka saa sinut nostalgisoimaan.

Viimeisin elokuvateattereissa nähty elokuva.

Ensimmäinen elokuvissa nähty raina.

Suosikki genresi elokuvissa.

Elokuva, jonka katsomista kadut.

Pelottavin/ahdistavin näkemäsi elokuva.

Elokuvahahmo, johon samastut.

Näitä on aiiiivan liian monia!

Omistamiesi DVD:eiden lukumäärä.

Viimeisin ostamasi elokuva.

joo, kyseessä on tv-sarja, mutta en pysty muistamaan mitä ostin sitä ennen!

Viimeisin näkemäsi elokuva.

Viisi elokuvaa, joista et ikinä luopuisi.

Hullu hölmö rakkaus

2011-09-15T22:24:00.008+03:00

Ohjaaja: Glenn Ficarra & John Requa
Käsikirjoitus: Dan Fogelman
Pääosissa: Steve Carell, Julianne Moore, Ryan Gosling, Emma Stone, Analeigh Tipton, Marisa Tomei & Kevin Bacon
Kesto: 1h 58min
Ikäraja: 7

Steve Carell esittää sovinnaista ja joskin tylsää perheenisää Cal Weaveriä, jonka vaimo Emily pudottaa pommin heidän monen vuoden avio-onnensa jälkeen. Julianne Mooren esittämä Emily, joka on pitänyt yhtä Calin kanssa lukiovuosista asti, haluaa avioeron ja samaan syssyyn tunnustaa vielä pettäneensä miestänsä työkollegansa kanssa. Perheidylli vajoaa kaamokseen ja Cal hukuttaa murheensa alkoholiin baaritiskillä. Monien säälittävien kuppilailtojen jälkeen Ryan Goslingin esittämä nuori komistus saa tarpeekseen Calin itsesäälin katselusta ja ottaa tämän omaan henkilökohtaiseen koulutukseensa. Hurmuri tietää kaikki salat miten viedä naisilta jalat alta ja haluaa siirtää oppinsa eteenpäin sekä samalla saada Calin taas nauttimaan elämän antimista. Lemmenhuolista kärsii myös Calin ja Emilyn poika, joka on auttamattoman ihastunut tyttöön, jota ei voi saada. Lisänsä tarinaan tuo nuori juristi Hannah, joka löytää rakkauden yllättävästä paikasta.

Nähtyäni tämän elokuvan trailerin, en olisi osannut odottaa aivan näin hienoa ja älykästä romanttista komediaa. Romanttisen komedian leima tietyllä tavalla tahraakin tämän elokuvan mainetta, sillä leiman nähdessäni ainakin minä odotan näkeväni kevyttä höttöä, mutta Hullu hölmö rakkaus olikin totaalisen piristävää vaihtelua kategoriaan, johon se mukamas kuuluu.

Hullu hölmö rakkaus on komediapuoliensa ohella myös vakasti otettava, samaan tapaan kuin vaikka Juno tai Little miss sunshine. Nerokas dialogi, kivasti liioittelevat biisivalinnat ja karismaattiset hahmot näyttelijöineen tekevät tästä hienon elokuvan. Kaikista suurin ylläri tulee taatusti puun takaa, ellet ole jonkin sortin Sherlock. Oli myös hauska huomata Huippumalli haussa sarjasta näyttelijän uralle loikannut Analeigh Tipton lapsenvahdin roolissa.

Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on. Ehdottomasti suosittelen!

Suosittelen myös tutustumaan leffan soundtrack:iin, josta esimerkkinä: Need your love ja Blood :)

Tunnistustehtävä 13

2011-09-12T15:30:00.004+03:00

Hupsista, tää oli suunnitelmissa jo viime kuussa laittaa, mutta sitten se jotenkin unohtui. Eli oscarin arvoiset miesnäyttelijät vuosimallia 1983-1996. Minun mielestä ainakin nää vielä vaikeammat kuin vastaavat naisnäyttelijät tunnistustehtävässä 12.

Klikkaa kuvaa isommaksi!

The Tree of life

2011-09-11T20:16:00.005+03:00

Ohjaaja: Terrence Malick
Käsikirjoitus: Terrence Malick
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Brad Pitt, Sean Penn & Jessica Chastain
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 11

"Se tutkailee ihmiselämän piinaavimpia ja henkilökohtaisimpia kysymyksiä niin intiimin kuin kosmisenkin kaleidoskoopin läpi. Elokuvan impressionistinen tarina kertoo Yhdysvaltain Keskilännessä 1950-luvulla asuvasta perheestä. Tarinassa seurataan perheen vanhimman pojan elämänkaarta lapsuuden viattomuudesta aikuisuuden pettymyksiin hänen yrittäessään käsitellä monimutkaista suhdetta isäänsä (Brad Pitt). Jack (jota aikuisiällä esittää Sean Penn) tuntee olevansa modernissa maailmassa eksynyt sielu, joka etsii vastauksia kysymyksiin elämän alkuperästä ja tarkoituksesta kyseenalaistaen samalla uskon olemassaolon. Malickille ominaisten kuvastojen kautta saamme nähdä, miten sekä luonto että henkisyys muovaavat paitsi yksilöiden ja perheiden elämää, myös kaikkea elämää ylipäätään." (lainattu studio123 nettisivuilta)

Kaiken yltiöpäisten hehkutusten saattelemana lähdin sitten odotukset korkealla katsomaan tätä oodia elämälle. Aion olla täysin rehellinen: en tajunnut tätä elokuvaa enkä saanut siitä oikeastaan muuta irti kuin suurta hämmennystä. Olen ajatellut itseni tajuavan ja suodattavan hyvin hieman surreliastisempiakin elokuvia, mutta nyt tuntuu että joko olen vain niin urpo etten tajua tätä "mestariteosta" tai kukaan ei kehtaa myöntää suurten tekijöiden edessä että heilläkään ei ole mitään hajua mitä tapahtui. Joka tapauksessa olin iloinen kun tajusin elokuvan olevan viimein ohi, sillä se kesti aivan liian pitkään eikä edes lopussa saada mitään selviötä yhtään mihinkään.

Elokuvateknilliselle puolelle pystyn antamaan pojoja: kuvakulmat ovat erikoisia ja upeita kuvia tulee tuutin täydeltä. Näyttelijät myös ovat hyviä sen ajan mitä he pääsevät haahuilemaan ruudussa. Ihmismielen tuntojen kuvaus onnistuu mainiosti, joka olikin ainoa punainen lanka jonka löysin. Oikeasti luulin tämän keskittyvän ihmishenkilöihin eikä täysin hatusta vedettyihin visuaalisesti näyttäviin kohtaus jaksoihin, jotka toki menevät otsikon "elämä" alle, mutta mikä sinne ei menisi? Dinosaurukset on siistejä ja hienoja, mutta oikeasti miten ne nyt liittyvät yhtään mihinkään?

Kuulemma tämän elokuvan tajuaa vasta useiden vuosien kuluttua, joten sitä odotellessa tämä urpo katselee ainakin jotain aivan muuta...

Kaameat pomot

2011-09-06T23:17:00.008+03:00

Ohjaaja: Seth Gordon
Pääosissa: Jason Bateman, Charlie Day, Jason Sudeikis, Kevin Spacey, Jennifer Aniston, Colin Farrel, Jamie Foxx, Donald Sutherland
Kesto: 1h 35 min
Ikäraja: 13

Nick (Bateman), Dale (Day) ja Kurt (Sudeikis) ovat kaverukset, jotka jakavat saman ongelman: heillä on jokaisella aivan kauhea pomo. Nickin pomo Dave Harken (Spacey) pitää itsestään ja nauttii erityisesti Nickin psyykkisestä pahoinpitelystä. Dalen pomo Julia Harris (Aniston) ei tiedä mitä EI tarkoittaa, vaan ahdistelee mies parkaa joka työpäivä vähät välittämättä tämän tulevasta vaimosta. Kurtilla ei aluksi olekaan mitään ongelmaa pomonsa kanssa, vaan päin vastoin hänen pomonsa Jack Pellit (Sutherland) on tavallaan jopa isähahmo hänelle. Asiat lutviutuvat kuitenkin huonoimmalla mahdollisella tavalla Pellitin pojan Bobbyn päästessä firman johtoon. Bobby ei ole vaan tavallinen ärsyttävä idiootti, vaan oikeasti aivan pimeä tyyppi. Drinkkien antaessa lisäpotkua poikien yhteisille keskusteluille, saavat he aikaan suunnitelman, jolla yksikään heidän pomoistaan ei enää koskaan häiriköisi heidän elämäänsä.

Enpä ole pitkään aikaan nauranut niin makeasti kuin tätä elokuvaa katsellessa. Kaameiden pomojen huumori on juuri sopivan ronskia ja nauruhermojen rääkkäystä tuleekin sopivan tasaiseen tahtiin. Elokuva sisältää myös ah niin ihanan mustan huumorin kukkasia. Näyttelijävalinnat ovat toimivat: kaikki pomot myivät itsensä minulle läpi jo trailerin aikana ja odotusten tasolle päästään helposti. Yllätyin kuitenkin päähenkilöidenkin jonkin asteen vetovoimasta, joka taas trailerissa ei niinkään herättänyt mitään.

Kaameat pomot ei sukeltele syvällisemmissä vesissä (kuten saattoi olettaa), mutta sellaista harvoin jaksan täyskomedialta toivoakaan. Kenties pelkkä absurdi suunnitelma, jonka varaan koko elokuva on rakennettu, on niin epärealistinen, että se iskee juuri siitä syystä.

Kaameat pomot on vielä mahdollista nähdä studio123:ssa huomenna eli 7.9 klo 17.30! Sitten on liian myöhäistä! Traileriiiiiiii

P.S. Kävin katsomassa myös Captain American jälkijunassa ja tykkäsin sen vertaa, että suosittelen sitä sitten ainakin vuokrattavaksi jos ei ihan omaksi

P.P.S. Terveisiä ja kiitoksia vielä sille pojalle, jonka kommentit olivat juurikin se tarvittava potku persauksille, jotta tämä bloggari ymmärsi palata bloginsa ääreen :)

Movie Monday # 13 - Ihan naurettavaa...

2011-08-23T14:13:00.002+03:00

Movie Monday halusi tietää jonkin kohtauksen jostakin elokuvasta, joka naurattaa joka kerta. Itselläni nauruhermot saa raikaamaan seuraava kohtaus (ihan joka kerta):

TV Poiminta: V niinkuin verikosto

2011-08-21T14:20:00.006+03:00

Maanantai 22.8, Subtv klo 21.00
2005, Saksa, Yhdysvallat & Iso-Britannia
Ohjaaja: James McTeigue
Käsikirjoitus: Andy & Larry Wachowski
Pääosissa: Natalie Portman, Hugo Weaving, Stephen Rea, Stephen Fry & John Hurt
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 15

"Remember, remember the 5th of November. The gunpowder, treason, and plot. I know of no reason why the gunpowder treason should ever be forgot."

Tulevaisuuden Iso-Britannia on ylikansleri Adam Sutlerin ja tämän totalitaristisen puolueen vallan alla muuttunut yksilön vapautta polkevaksi äärimmäiseksi isoveli valvoo valtioksi. Evey Hammond (Natalie Portman) on toimittaja, jonka salaperäinen vapaustaistelija "V" (Hugo Weaving) pelastaa hallituksen miesten kynsistä. V on kätkenyt kasvonsa visusti naamion alle, joka tarkoituksella muistuttaa Guy Fawkesin kasvoja, joka suoritti oman vapausiskunsa parlamenttitaloon vuonna 1605. Sama ideologia ja menneisyyden vääryydet ohjaavat naamiosankaria eteenpäin ja Evey liittyy mukaan samaan taisteluun. V rohkaisee kansaa nousemaan yhdessä valtaapitäviä vastaan 5. marraskuuta.

Teatraalinen, visuaalisesti nautittava ja sisintä koskettava V niinkuin verikosto on elokuva, joka jokaisen tulisi nähdä. Hugo Weaving toimii melkein pelkän äänensä varassa ja silti tämä on eräs hänen parhaimpia roolejansa. Pottereissa Ollivanderia näyttelevää John Hurtia ei meinaa tunnistaa hänen hitlermäisessä roolissaan. Näyttelijäntaitonsa jo aikoja sitten todistanut Natalie Portman heittäytyy täysin roolihahmoonsa aivan hiuskarvaa myöten.

Apinoiden planeetan synty

2011-08-17T15:59:00.010+03:00

Ohjaaja: Rupert Wyatt
Käsikirjoitus: Rick Jaffa & Amanda Silver
Musiikki: Patrick Doyle
Kuvaaja: Andrew Lesnie
Pääosissa: James Franco, Freida Pinto, John Lithgow, Brian Cox, Tom Felton & Andy Serkis
Kesto: 1h 50min
Ikäraja: 13

James Franco esittää tiedemies Will Rodmania, jolla on tavoite kehittää parannuskeino Alzheimerin tautiin. Taustalla painaa erittäin henkilökohtaiset syyt hänen isänsä (John Lithgow) sairastaessa kyseistä tautia. Tieteelliset kokeet tehdään antamalla kehitettyä virusta simpansseille ja tämän seurauksena syntynsä saa Caesar, poikkeuksellisen älykäs simpanssiyksilö, jonka kohdalla lääke toimii paremmin kuin hyvin. Kokeet vihelletään poikki epäonnistuneina väärinkäsityksen vuoksi ja Will ottaa huostaansa Caesarin, joka on vasta poikanen. Caesar kasvaa ja kehittyy Willin ja hänen isänsä luona ja kiintyy heihin molempiin voimakkaasti. Juuri tämän kiintymyksen takia Caesar ajautuu tilanteeseen, jossa tämän villieläin puoli tulee esiin ja tämä joutuu lain kiemuroissa siirtoon tavallisten apinoiden joukkoon vankeuteen. Ajan ja ihmisten ylivallan kypsyttämänä Caesar nostaa lopulta apinat kapinaan ja lopun voi vain kuvitella.

Paljon käytetty kertomus apinoiden planeetasta luulisi olevan jo loppuunkoluttu, mutta kaiken aloittaminen alusta uudelta kantilta on kertakaikkiaan nerokas ratkaisu. Vielä kun erikoistehosteet ovat näin huippulaatuisia tämä on selkeästi vuoden mielenkiintoisimpia elokuvia. Aivan takuuvarmasti toimii myös, vaikka ei olisi mitään tietoakaan aikasemmista apinoinneista.

Hieman yllättäen elokuvan syvällisin hahmo on Andy Serkisin eleistä ja ilmeistä "klonkku tekniikalla" koostettu Caesar simpanssi. Keskeisimmät ihmishahmot ovat enemmänkin päähenkilöapinamme taustajoukkona, vaikka hyvää työtä näyttelijät tekevätkin. Elokuva onnistuu erittäin hyvin pitämään katsojan sympatiat apinoiden ja Caesarin puolella sortumatta korostamaan liikaa mustavalkoista "ihmiset on pahoja, apinat hyviä" asetelmaa. Caesar ei ole jokaisen vastaantulevan ihmisen sortama, vaan taustahahmotkin tuntuvat aidoilta persoonilta, joilla on omat mielipiteensä. Samaa voisi myös sanoa erilaisista apinoista, jotka eivät ole vain yhtä massaa, vaan sieltäkin joukosta erottuu yksilöitä.

Apinoiden planeetan synty on hieno, ajatuksia herättävä elokuva, joka jokaisen vähintään 13-vuotiaan tulisi nähdä (11-vuotiaat aikuisen kanssa).

Traileri

Ohessa kuva minusta ja kollegasta töissä tämän elokuvan ensi-illassa.

Movie Monday # 12 - Parhaista parhain

2011-08-16T14:21:00.017+03:00

"Kuka on sinun lempinäyttelijäsi? Valitse yksi ja kerro hänestä omassa blogissasi. Kuka hän on, missä elokuvassa/tv-sarjassa näit hänet ensimmäisen kerran, milloin hän valloitti sydämesi, mitä kaikkia hänen töitään olet nähnyt? Olisi myös mielenkiintoista kuulla miksi juuri hän."

Uusin Movie Mondayn haaste vaikutti aluksi todella helpolta nimien suosikkinäyttelijöiden nimien tulviessa mieleeni, mutta sitten iski vaikeus valita vain yksi ylitse muiden. Meryl Streep, jonka kuva komeilee itse haasteenkin seinällä, on eräs kestosuosikeistani, aivan ihana nainen. Halusin kuitenkin jonkun vielä suuremman suosikin. Sitten muistin erään naisen, joka on ollut suosikkieni joukossa niin kauan kuin muistan, joten saanen esitellä:

Kate Elizabeth Winslet

Tarkkaan en muista, mutta veikkaan vahvasti Katen ihailun alkaneen Titanicin merkeissä (yllätys). 9-vuotias minä katseli ihastuneena kaunista ja karismaattista naistähteä. Myöhemmin on tullut koluttua muitakin rooleja Winsletiltä, joista kaksi selkeää suosikkiani on Taivaallisten olentojen Juliet ja Tahrattoman mielen Clementine. Joitakin elokuvia olen katsellut ihan vain sen vuoksi, että niissä on Kate. Hän näyttelee hyvin, hänellä on ihana hymy ja hän vaikuttaa haastattelujen perusteella mukavalta jalat maassa-tyypiltä.

Movie Monday # 11 - Ärsyttävin elokuvahahmo

2011-08-13T11:03:00.007+03:00

Tällä kertaa Movie Mondayn haasteessa haetaan ärysttävintä elokuvahahmoa. Ihan heti en saanutkaan päähän mitään the kaikista ärsyttävintä hahmoa, koska tuntuu että yhtä suurinhokkia minulla ei ole. Muutenkin jos vastaan tulee jokin aivan raivostuttava hahmo, pyrin unohtamaan sen tai sulkemaan mielestäni, ettei mene päivä pilalle pahaisen takia. Yhteen rajaamisen ollessa mahdotonta, päätin nostaa pöydälle neljä itseäni useimmiten ärsyttävää hahmoa, joita en todellakaan sietäisi tosielämässä.

Steve Stifler

American pie leffojen "huumorinkukka", joka on suosittu, yli-itsevarma ja tavoittelee vain omaa etuaan. Toisaalta pisteet Sean William Scott:lle, joka esittää hahmoa niin hyvin.

Ace Ventura

En ole nähnyt Jim Carreyltä elokuvaa Cable Guy, joka on kuulemma kaikista raivostuttavin rooli häneltä, joten tämä on sitten minulla kärkipäässä. Miettiessäni herran muita rooleja olen oikeastaan kaikista muista pitänyt kovasti ja ne ovat olleet hauskoja, mutta tässä mennään jotenkin aivan yli.

Beetlejuice

En vaan ymmärrä, että onko hahmon tarkoitus olla hauska vai ärsyttävä vai molempia? Tosielämässä Beetlejuice alkaisi kyllä ottaa todella kovasti aivoon.

Willy Wonka

Tässä kohtaa viittaan Johnny Deppin esittämään Wonkaan, joka on jälleen kerran näyttelijältä mainio roolisuoritus, mutta itse hahmo sinällään on aivan kaamea.

Lisäksi mainittakoon että sappeani kiehuttaa elokuvissa muun muassa sovinistit, sadistit ja naishahmot, jotka antavat kohdella itseään huonosti. Välillä pitää muistuttaa itseään, että kyseessä on vain elokuva :D

Tunnistustehtävä 12

2011-08-11T12:21:00.004+03:00

Oscar teema jatkuu ja loikkaamme vuosiin 1984-1996. Tehtävä on aika lailla vaikeampi kuin edellisten naisnäyttelijöiden kanssa, mutta eiköhän näistä saada jotain selkoa. Myönnän kyllä, että en ennen haasteen tekoa olisi tiennyt kuka on rouva nro 11.

Kuvan saa jälleen suuremmaksi klikkaamalla :)

Syksyn 2011 elokuva-menu

2011-08-08T13:54:00.007+03:00

Juttu on julkaistu alunperin Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan lehdessä UnderGraduate (nro 2/2011), mutta on sovitettu blogimuotoon ja varustettu trailerein.

Milloin muistat viimeksi käyneesi nauttimassa elokuvateatterin antimista? Enkä tarkoita nyt naposteltavien valikoimaa, vaan vähintään yhtä maittavaa elokuvakokemusta, jonka vain elokuvateatteri pystyy tarjoamaan.

Elokuvissa käynti on prosessi, joka alkaa siitä hetkestä, kun kotosalla ollessa alkaa leffahammasta kolottaa ja jatkuu aina siihen asti kunnes on aika poistua teatterista. Kokemusta pystyy onneksi venyttämään jatkoilla esimerkiksi kaverin kanssa jaettuna maukkaana jälkipuintina.

Parhaillaan elämys yltää siihen, ettet edes elokuvaa katsoessasi muista olevasi teatterissa muiden ihmisten keskellä, vaan uppoudut täysin mehukkaaseen katselunautintoon. Vaikka elokuva ei olisi alkuunkaan niin maistuva, kuin mitä odotit, on sekin kokemus sinänsä, vain vähän karvaampi sellainen. Ja vaikka et olisikaan mikään aktiivinen elokuvissa kävijä, voi olla todella virkistävää tarjoilla itsellesi purtavaksi jotain normaali arjesta poikkeavaa. Suo itsellesi toisinaan elokuvaherkku.

Syksyn kattaus näyttää tältä:

Green Lantern

Ensi-ilta: 29.7

Ikäraja: 11

Pääosissa: Ryan Reynolds, Blake Lively, Mark Strong ja Peter Sarsgaard

DC Comicsin sarjakuvista tuttu Green Lantern saa oman nimikkoelokuvansa useiden aikaisempien animaatioversioiden joukkoon. Tarinan keskiössä ovat vihreät lyhdyt, jotka voimasormusten avulla pitävät yllä maailman tasapainoa. Pahan Parallax nimisen olennon uhatessa kaikkea elämää, toivo pelastuksesta laskeutuu Hal Jordanin harteille, joka on ainoa maasta kotoisin oleva vihreä lyhty. Halin tulee oppia hallitsemaan sormuksen voimia ja voittaa omat pelkonsa tullakseen mahtavimmaksi lyhdyksi sekä pelastaakseen maailman.

Vares-sukkanauhakäärme

Ensi-ilta: 5.8

Pääosissa: Antti Reini, Maria Järvenhelmi, Ilkka Heiskanen, Jasper Pääkkönen ja Eppu Salminen

Uusin Vares filmatisointi perustuu Reijo Mäen samannimiseen romaaniin ja seuraa Antti Reinin esittämän Jussi Vareksen vaarallista elämää rikosten jäljillä.

Autot 2

Ensi-ilta: 12.8

Ikäraja: S

Äänirooleissa alkuperäisessä versiossa: Owen Wilson, Larry the Cable Guy, Michael Caine, Emily Mortimer ja Jason Isaacs

Ensimmäisestä osasta tutut kilpa-auto Salama McQueen ja hinausauto Martti kaasuttavat kohti uusia seikkailuja osallistuessaan huikeaan kilpa-ajoon, jolla ratkaistaan kuka on maailman nopein auto. Kaiken muun ohella Martti tempautuu mukaan agenttien huippusalaiseen maailmaan.

Captain America: The first avenger

Ensi-ilta: 19.8

Pääosissa: Chris Evans, Sebastian Stan, Hailey Atwell, Tommy Lee Jones ja Hugo Weaving

Marvelin panos syksyn valikoimaan kertoo Kapteeni Amerikan alkutaipaleesta. Steve Rogers niminen mies on fyysisesti heikko, eikä sen tähden pääse osallistumaan toiseen maailman sotaan. Steve kuitenkin suostuu sotilaskokeiluun, jossa hänestä muuttuu supersotilas. Uudessa voittamattomassa olomuodossaan hän liittyy mukaan sotimaan terroristijärjestö Hydraa vastaan.

Pussikaljaelokuva

Ensi-ilta: 2.9

Ikäraja: 13

Pääosissa: Eero Milonoff, Jussi Nikkilä ja Ylermi Rajamaa

Kotimainen Pussikaljaelokuva perustuu Mikko Rimmisen romaaniin Pussikaljaromaani. Tapahtumapaikkana on Helsingin Kallio ja ajallisesti se kattaa yhden kesäisen vuorokauden. Päähenkilöt päätyvät viettämään päivää ulkona kahden kaveruksen suostuteltua heidän yhteinen vastahakoinen ystävänsä mukaan. Kolmikko ihmettelee maailmaa ja tapaa monenmoisia ihmistyyppejä.

Movie Monday # 10 - Who would you be?

2011-08-04T12:57:00.013+03:00

Edellisen haasteen skippasin, kun ei vaan idean ideaa pukahtanut mieleen. Ainoastaan se, että yhdistän valkosipulipatongin Hiljaiset sillat elokuvaan, mutta se nyt ei ollut ihan mitä haettiin. Uusi haaste:

"Jokaiselta löytyy varmasti elokuva, jonka maailmaa on ihastellut niin paljon, että olisi halunnut hengittää sitä itse. Missä elokuvassa sinä haluaisit elää ja miksi? Olisitko joku kyseisen elokuvan nykyisistä hahmoista vai mieluummin joku sivustakatsoja? Rakentuisiko maailmasi vain tämän yhden elokuvan ja sen puitteiden varaan vai yhdistäisitkö aspekteja eri rainoista? Miten on ajallisen kontekstin laita, entä soundtrackin? Kuka ohjaisi elämääsi?"

Aivan ehdottomasti minun paikkani olisi jossain fantasiapainotteisessa maailmassa, jossain erilaisessa kuin tämä maailma, mutta ei missään liian absurdissa ja psykedeelisessä. Hetken pohdintojen jälkee sain kerättyä 7 paikkaa, joiden toivoisin olevan olemassa. Mielivaltaisessa, muttei missään erityisessä järjestyksessä tässä tulevat:

1. Star Wars

-Olisi siistiä olla jedi, mutta moinen jopa vaarallinen sankaripesti ei kuitenkaan sopisi minulle. Olisin varmaan jokin violetti-ihoinen ihmismäinen olento, jollain kauniilla ja suhteellisen rauhallisella planeetalla. Seuraisin kuitenkin suuria tapahtumia aktiivisena, kannattaisin jedejä ja ainakin kerran kuussa tekisin matkan jollekin toiselle planeetalle.

2. Narnia

- Narniassa olisin myös sivustakatsoja, ehkä hyväntahtoinen dryadi, osana iloista Narnian kesästä nauttivaa joukkoa. Aika olisi joskus valkoisen velhon kukistuttua ja asioiden ollessa suhteellisen hyvin.

3. Pirates of the caribbean

- Merirosvona olisi mielettömän siistiä, vaarallista, mutta niiin siistiä. Tässä kohtaa uskaltautuisin pestautua Barbossan tai Jack Sparrow:n alaisuuteen, mieheksi pukeutuneena jos he eivät huolisi naisia laivaansa. Päähenkilöitä seuraamalla selviäisi varmasti hengissä!

4. Avatar

- Millaista olisikaan päästä kokeilemaan omaa Avatar-kehoa? Opetella sen liikkeitä ja tutustua Na'vi kulttuuriin. Ajallisesti tämä sijoittuisi varmaan aikaan jälkeen elokuvan.

5. Harry Potter

- Olisin noita ja saisin kirjeen Tylypahkasta. Olisin samaa vuosikurssia Harryn kanssa, mutta paikkani olisi Puuskupuhin tupa (ei epäilystäkään). Suosikki puuhani olisi seurata päähenkilöiden edesottamuksia ja juoruilla heistä luokkatoverien kesken, sillä emmehän me tietäisi kaikkea mitä tapahtui esimerkiksi Salaisuuksien kammiossa ym. Elokuvien edetessä ja asioiden vakavoituessa joutuisin itsekin kasvamaan noitana ja havahtumaan todellisuuteen.

6. Taru sormusten herrasta

- Mikä maailma, mitkä mahdollisuudet! Kuitenkin olisin selkeästi Hobitti Konnussa sormusten sodan jälkee, jolloin emme olisi enää ihan niin omiin asioihin keskittyneitä ja enemmän kiinnostuneita ulkomaailmasta. Ehkä uskaltaisin vierailla Rivendell:ssä.

7. 10th kingdom

- Täällä on aivan liikaa mahtavia paikkoja mistä valita. Asuisin mahdollisiman lähellä sivistystä, mutta ei suoraan missään kaupungissa. Ehkä pienessä maalaismökissä lähellä jotain taikametsää, josta olisi lyhyt matka Suukkokaupungiin sekä Prinssi Wendelin palatsiin. Pieniä seikkailuja tulisi vastaan, mutta ei mitään liian pelottavaa.

Niin ja sen ohjauksen luottaisin varmaan Peter Jacksonin käsiin ja musiikista voisi vastata Hans Zimmer :)

Bad Teacher

2011-07-29T11:53:00.005+03:00

Ohjaaja: Jake Kasdan
Pääosissa: Cameron Diaz, Lucy Punch, Justin Timberlake, Jason Segel,
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 13

Elizabeth Halsey (Cameron Diaz) on ihanteellisen opettajan täydellinen vastakohta: itsekeskeinen moraaliton nainen, joka ei arkaile ilmaantua tunnille krapulassa tai polttaa pilveä koulun pihalla autossaan. Niin ikään itse opetus ei kiinnosta pätkääkään ja Elizabethin tunnilla katsotaankin yleensä vain videoita. Kaiken tämän nainen kestää läpi olettaen, että pystyy ottamaan pian lopputilin, napattuaan itsellensä rikkaan elättäjän. Asiat eivät mene kuitenkaan suunnitelma A:n mukaan, kun miehelle riittää ja tämä heittää Elizabethin ulos asunnostaan ja rääväsuinen nainen joutuu jatkamaan työssä, jota hän niin syvästi inhoaa. Hänellä on kuitenkin suunnitelma B: etsiä uusi elättäjä ja sopiva ehdokas ilmaantuukin koululle silmäämiellyttävän sijaisopettajan (Justin Timberlake) muodossa. Pahaksi onneksi Elizabeth ei ole kuitenkaan ainoana kilpailemassa miehen huomiosta, vaan hänen täydellinen opettajakollegansa Amy (Lucy Punch) on myös noteerannut mukavan ja kivannäköisen sijaisopen. Kilvan paisuessa sivussa seuraa myös Elizabethistä kiinnostunut fiksunoloinen ja rento "pelkkä liikunnanope" (Jason Segel). Elizabeth pistää oman elämänsä ja koulunsa sellaiselle sykkyrälle, että lopulta joutuu katsomaan itseään peiliin ja kohtaamaan sen mitä sieltä katsoo takaisin.

Keppoista mustaa komediaa edustava Bad Teacher on ennalta-arvattava, mutta ihan piristävä tapaus. Tapaus ei ole syvällinen, hiuksianostattava tai sydämen tykytyksiä aiheuttava, mutta menettelee. Mieluisaa katsottavaa tästä elokuvasta tekevät roolihahmot ja heidän suoritukset: Cameron Diaz istuu onnistuneesti pahasisuisen open korkkareihin ja hetket jolloin Elizabethilla on "jos katse voisi tappaa"-ilme, ovat mainioita. Justin Timberlake tekee pilaa omalla kustannuksellaan ja etenkin herran lauluosuudessa sai nauraa tuntien hänen oikeat taitonsa laulun saralla. Lucy Punch ja Jason Segel myöskin lisäävät katsomisintoa.

Vaikka Elizabethin hahmo on etenkin alussa niin räävittömän kamala, jossain vaiheessa elokuvaa alkaa kuitenkin kaikesta törkeydestä huolimatta pitää Elizabethin puolia. Yhdessä vaiheessa elokuvaa havahduinkin miettimään "saako tästä nyt tykätä, vaikka se tekikin noin väärin". Kaiketi syy on Diazin karismassa ja Elizabethin tietynlaisessa itsensä hyväksymisessä loppuvaiheilla. Kenties.

Bad Teacher studio123:ssa ainakin vielä sunnuntaina sekä maanantaina klo 19.30. Suosittelen kevyen ja räävikkään komedian ystäville. Traileri antaa elokuvasta aika todenmukaisen kuvan:

Tunnistustehtävä 11

2011-07-24T13:28:00.002+03:00

Tässä kuussa tulee tälläinen bonus tunnistustehtävä piristeenä noiden kahden oscar-aiheisen jälkeen. Animaatioiden suurkuluttajana halajan tietää, mitkä Dreamworksin tuotokset ovat kyseessä. Klikkaa kuvaa isommaksi:

TV Poiminta: Narnian tarinat: Velho ja leijona

2011-07-23T13:52:00.007+03:00

Sunnuntai 24.7, Nelonen klo 21.00
2005, Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ohjaaja: Andrew Adamson
Pääosissa: William Moseley, Anna Popplewell, Skandar Keynes, Georgie Henley, Tilda Swinton, Liam Neeson & James McAvoy
Kesto: 2h 14min
Ikäraja: 11

Neljä sisarusta Lucy, Edmund, Peter ja Susan joutuvat lähtemään Lontoon kodistaan monen muun lapsen tavoin pakoon pommituksia. Evakkopaikkana on vanhan professorin omistama kartano. Lapset löytävät vahingossa vanhan vaatekaapin kautta tien maagiseen paikkaan nimeltä Narnia. Narniassa vallitsee ikuinen talvi, jonka on langettanut Valkea velho, joka pitää itseään Narnian hallitsijana. Nelikko saa selville heidän olevan tärkeä osa tulevia tapahtumia ja taistelu Narnian vapauttamisesta voi alkaa. Mukana on muun muassa puhuvia eläimiä, kentaureja, fauneja ja mahtava Aslan-leijona.

Velho ja leijona on tullut töllöstä jo ainakin pari kertaa aikaisemmin, mutta ei se estä uudelleen katsomista. Narnian elokuvaversioista tämä on edelleen kaikista onnistuinein ja kirjanakin se on oma kestosuosikkini kaikista seitsemästä. Kirjan kuitenkin ollessa selkeästi lasten kirja (teksti lyhyttä ja töksähtelevää) palaan paljon mielummin elokuvaversion pariin, joka noudattaessaan todella tarkasti kirjaa, ajaa saman asia, mutta paremmin. Kyseessä ei ole fantasiaelokuvien mestariteos, mutta jotain maagisen ihanaa erityisesti tästä ensimmäisestä löytyy. Lasten saapuessa lumiseen Narniaan se on kuin talven ihmemaa. Taas lumen väistyttyä ja satuolentojen loikkiessa ulkosalla, tulee mieleen jokin kesäyön unelma. Lucya esittävä suloinen pieni Georgie Henley on osuva valinta ja Tilda Swinton tuo androgyynillä olemuksellaan jotain uutta Valkean velhon hahmoon. Kaikista sympaattisin on kuitenkin James McAvoy (Xavier! Muistakaa maanantaina X-men-viimeinen kohtaaminen subilla) Tumnus faunina.